Kolumnit

Säästäkää pyörätiemiljoonat tähdellisempään

Äläkkähän siitä nousi. Sellainen perihämeenlinnalainen äläkkä: kun yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä, niin kolmas puhuu parkkipaikoista ja neljäs toriparkista.

Sibeliuksenkadun molemmin puolin hahmotellaan pyörätietä. Tämä maksaisi ainakin pari miljoonaa euroa. Matkanteko tulisi sujuvammaksi ja turvallisemmaksi, sanotaan, mutta samalla katoaisi kymmeniä peltilehmien parsipaikkoja.

Parkkipaikkojen hävitessä kuulemma häviävät kivijalkaliikkeiltä loputkin asiakkaat. Jaajaa. Miksiköhän sitten jo tälläkin hetkellä on Sibeliuksenkadun ja Palokunnankadun kulmauksen liikehuoneiston ikkunassa iso teksti: ”KIVIJALAN LOPPUUNMYYNTI”?

Enemmän kuin parkkipaikoista olen huolissani yhteisistä rahoistamme. Vaikkei pari milliä ole järin paljon, säästetään ne, ja etsitään uusia pyöräteitä kevyempiä ratkaisuja.

Sibeliuksenkatu on siis valittu pohjois-eteläsuuntaisen pyöräilyn pääreitiksi. Miksi ihmeessä? Kun haluan fillarilla etelästä pohjoiseen, ajan Rantareittiä siitä Rantakasinon vierestä, Aleksis Kiven puiston ja Maaherranpuiston kautta. Loistoreitti! Miksi ihmeessä koukkaisin keskustan kautta? (Sama reitti muuten toimii parhaiten myös itä-länsisuunnassa.)

Mutta eihän ole hyvä, että pyöräilijät joutuvat luovimaan autojen keskellä tai sitten kävelijät autopelkoisten pyöräilijöiden keskellä. No ei ole, mutta resurssiviisain pyörätie on jokaisen tiellä liikkujan korvien välissä.

Miettikääpä Hämeenlinnan ihanan Rantareitin kevyenliikenteen sujuvuutta: pyöräilijät, kävelijät ja juoksijat kulkevat sulassa sovussa, eri vauhdein kahteen suuntaan. Näinkö paljon ympäristö vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen? Hienoista näkymistä syntyy suopea fiilis kanssaliikkujaa kohtaan ja yhteisymmärrys: tämä väylä on tarkoitettu kaikille. Miksei sama toimi keskustassa?

Kun kaikki liikkujat osaisivat käyttäytyä uuteen tieliikennelakiin tulevan ennakointivelvoiteen mukaisesti, pärjättäisiin kevyemmillä ratkaisuilla, kuten pyöräkaistoilla tai pyörätie-jalkakäytävillä.

Etenkin jos keskustan uusiin pyöräteihin ei saada tukea valtion kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmasta, pitää nämäkin säästettävät rahat käyttää oikeasti tähdellisiin pyöräilykohteisiin. Hattelmalantien ja Papinniityntien luvatut parannukset ovat oivia esimerkkejä. Pyöräväylien parempi kunnossapito, kaikkina vuodenaikoina, on myös loputon rahareikä.