Kolumnit

Sähköä hinkillä

 

Talvi tulee, puut pudottavat lehtensä, lumi sataa maahan ja huoneet alkavat kylmetä. Pienen ihmisen valtaa vilu ja väristys kenraali talven mahdin edessä. Villasukat ja -paidat ovat tarpeen, paitsi silloin kun postiluukusta kolahtaa sähkölasku. Sähkölasku kourassa ihminen lämpenee ihan itsestään.
 
 
Jo vuosia sitten sähköyhtiöt alkoivat palvella asiakasta paremmin. Sen sijaan, että he olisivat laskuttaneet summittaisesti kulutetusta sähköstä, laskutettiin erikseen kaikesta mahdollisesta. Asiakas sai maksaa mittarivuokraa, pienlaskutuslisää, sähkön siirtomaksua, elektronien eläkekassamaksua, siirtojohdon koulutuskassamaksua ja muuntajien pikkujoulut. Siinä sivussa taisi olla pieni maininta sähköstäkin, mutta se ei maksanut juuri mitään kaiken muun rinnalla.
 
Nykyään kaikki on paremmin. Laskussa on vain kaksi summaa, joista toisessa eritellään elektronien hinta ja toisessa niiden toimitusmaksu. Outoa tässä asiassa on vain se, että usein tavaran siirtäminen on maksanut enemmän kuin itse tavara.
 
Ajatellaanpa tätä markkinatalouden näkökulmasta, sillä muita näkökulmiahan meillä ei enää ole. Mitä järkeä on ostaa kolmella rahalla maitoa jos sen kotiinkuljetus maksaa neljä rahaa? Tätä pohdittiin jo 60-luvulla ja päädyttiin yksinkertaiseen ratkaisuun. Kolmen rahan tavara kannattaa hakea kaupasta ihan omin jaloin ja säästää siten ne ylimääräiset neljä rahaa. Hinkki kouraan, reippaasti kauppaan ja maito hinkkiin.
 
Näin tiukan talouden aikana olen vakavasti harkinnut, että haen nuo tuiki arvokkaat elektronit sähköyhtiön konttorista isolla hinkillä. Maksan sähkön mutta huolehdin siirrosta itse. Tämähän on varmasti mahdollista, sillä nämä kaksi tuotetta maksetaan erikseen. Muistaakseni Suomessa on laki, jonka nojalla yhden tuotteen ostajaa ei voi pakottaa ostamaan toista tuotetta tai palvelua.
 
Vaikka hinkillinen sähköä voisi olla mukava kokemus, se jää ikävä kyllä vain kipinöiväksi haaveeksi. Jos haluaa välttyä sähkölaskulta kaikilla mausteilla, pitää pääkatkaisijasta kääntää virta pois. Tai niin voisi hätäinen ihminen kuvitella. Yllätys on sitäkin suurempi, kun aukaiset kynttilänvalossa huurteisen tuvan penkillä seuraavan sähkölaskusi. Nyt et maksa elektroneista etkä niiden kotiinkuljetuksesta, mutta maksat kuitenkin. Maksat perusmaksua siitä ilosta, että jonakin päivänä saatat taas tulla toisiin ajatuksiin ja alkaa käyttää sähköä.
 
Älä silti sure, pieni ihminen. Sähkö on iloinen asia.

Päivän lehti

8.4.2020