Kolumnit

Sanokaa vapaasti vaikka feministiksi

Maailmalla velloo aivan tavaton pidätyskyvyn puute, eikä tähän ongelmaan löydy helpotusta edes imukykyisimmistä Tena-vaipoista.

Emme osaa pidättäytyä kommentoimasta – aivan kaikkea ja myös sellaisia asioita, jonka todellisesta tolasta meillä ei ole oikeasti harmainta aavistustakaan.

Otetaan esimerkiksi feminismi. Siitä vaahdotaan ja usein irtisanoudutaan syvän suuttumuksen ja täydellisyyttä hipovan tietämättömyyden vallassa.

Ensimmäisiä kokemuksiani oletetusta feminismistä oli, kun jouduin kauan sitten kävelemään Tampereen ylioppilastalolla Naisasialiitto Unionin paikallisosaston kokouksen läpi osuuskunta Vastapainon konttorille.

Syvänmusta hiljaisuus seurasi untuvikkomaisia nuoren miehen askeleitani.

Opinnoissani pääsin vähäsen jyvälle feminismistä ja muistan valtio-opin professori Kari Palosen toisinaan sivunneen aihetta. En ilman dokumenttia sano, että Palonen olisi feministiksi julistautunut, mutta ei paljon toisinkaan. Kaavan rikkomiseen hän ainakin innosti, kuten vaikka sen, että feminismi olisi muka täysin sukupuolisidonnaista – tai sovinismi.

Eteläafrikkalainen YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin johtaja Phumzile Mlambo-Ngcuka sanoi Hesarin haastattelussa, että ”maailman muuttamiseksi tarvitsemme feministimiesten liikkeen”.

Miehetkö feministejä, hyi yäk! Eivätkö miehetkään saa olla enää miehiä? Nimenomaan. Heidän eli meidän pitää olla ja tässä asiassa lakata olemasta hirviöitä.

Kaikki eivät tietenkään jaksaneet tajuta, mitä Mlambo-Ngcuka tarkoitti. Hän puhui vakavaa asiaa naisiin kohdistuvasta hirvittävästä väkivallasta, sen kitkemisestä.

Suomessa on sittenkin aika turvallista olla feministi – nainen tai mies ja varsinkin huudella tuuleen. Sinne mahtuu ääntä.

Feminismin sisältöjen arvioinnin jätän ehdottomasti akateemiseksi asiaksi, koska sitä varten ovat olemassa meitä oppineemmat – monesti nuoret, pätevät naiset.

Mikään ei muuten herätä kunnioittamaan aktiivisesti naisten oikeutta tasa-arvoon ja turvallisuuteen kuin oma tytär – pelkällä olemassaolollaan, siellä jossakin maailman tuulissa.

Sanokaa siis vaikka feministi-isäksi.