Kolumnit

Sihvonen: Kerho suoraan kuuden sakkiin

 

Minulla on johtavana analyytikkona kanttia myöntää myös ne asiat, joissa olen ollut väärässä tahi mahdollisesti väärässä. Tässä tulee yksi: olen hengessäni ollut liki kaiken aikaa sillä kannalla, ettei HPK sittenkään yllä runkosarjassa suoraan pudotuspelipaikkaan eli kuuden sakkiin sarjataulukossa. Sekä joukkueen pelitapa että pelaajamateriaali ovat sanelleet asetelmalle sellaisia ehtoja, joiden en ole katsonut säällisellä tavalla täyttyvän.
 
 
 
Käännän nyt julkisesti takkiani ja pyörrän puheeni. On hyvinkin mahdollista, että Ari-Pekka Selinin, Ville Viitaluoman ja Risto Korpelan Kerho tekee mahdottomasta mahdollisen.
 
Minulle, johtavana, peli näyttää aina kaiken. Siitä myös tämä mahdollinen kantani muutos. Perustan uuden näkemykseni sille, miten Pallokerho pelasi tuonnottain ensin Kärppiä ja sitten HIFK:ta vastaan. Eilistä matsia KalPaa vastaan en ota lukuun, koska se ei ehtinyt tähän kolumniin käsillä olevan lehden deadlinen puitteissa.
 
Kritisoin aiemmin sitä, ettei HPK:n pelitapa ole kehitettävissä. Että sillä on ajettu sellaisenaan kaasu pohjassa sesongin alusta asti. Myönnän, että tulin noin ajatellessani aliarvioineeksi päävalmentaja Seliniä ja hänen esikuntaansa.
 
Etenkin peli Ritariareenassa HIFK:ta vastaan sai minut myssyttelemään asiaa uudelta kantilta. Todistin Kerhon uutta peli-ilmettä siitä verekseltään Muppet-Show’n kriitikoiden aitiostamme sisar-Karmalan, veli-Koivusen ja juniori Lainesalon kanssa: Oli hurjaa todistaa, miten Pallokerho pärjäsi Raimo Summasen HIFK:ta vastaan pelinopeudessa ja kiekkokontrollissa.
 
Olen haltioissani siitä, että Selin on lisännyt joukkueensa pelaamiseen juurikin kiekkokontrollitekoja. Niiden avulla Summasen HIFK kaatui. Ja niihin perustaen uskon, että Pallokerho marssii kevään korvalla suoraan pudotuspelipaikkaan.
 
Mussukat, oi, Mussukat!
En saata olla alleviivaamatta omien – ja Antti Pennasen ja muutaman muun juniorivalmentajamme – Mussukoideni merkitystä Kerhon pelaamisen ylöspanossa. Päävalmentaja Selin osui vihdon kultasuoneen Kärppiä vastaan, kun hän luonnosteli HPK:nsa kokoonpanoon kolmikon Teemu Rautio, Otto Paajanen ja Ville Järveläinen.
 
Teen tämän ihan selväksi: Kyseinen vitja voi räjäyttää pankin SM-liigassa. Pojat löivät toissakaudella ennätykset uusiksi A-junioreiden SM-liigassa keskenään. Nyt sama kolmikko tekee tuhojaan, jos Selin niin päättää, SM-liigassa. Minä en ole mikään päättämään Selinin puolesta HPK:n kokoonpanosta, mutta peluuttaisin Rautiaista, Paanasta ja Järveläistä kimpassa kauden loppuun asti.
 
Robert Leinon, maineikkaita Mussukoita hänkin, sijoittaisin peräti ykkösketjuun Viitaluoman ja Jere Sallisen kanssa. Tai oikeammin: kilpailuttaisin Leinoa ja Borna Rendulicia tämän pelipaikan suhteen. Sen, minkä Leino häviää Rendulicille innossa, hän voittaa taidossa – ja hämeenlinnalaisuudessa.
 
Muutoin Kerhon kokoonpano on oivallinen. Joukkueen tärkein pelaaja on maalivahti Mika Järvinen, isänsä poika. Isä pitää huolta luistimista ja mailoista, poika maalinsa koskemattomuudesta.
 
Riikka Noronen
HPK:n naisten jääkiekkoilun puolella tapahtuu. Päävalmentaja Tuomo Nukari korvattiin Jarkko Julkusella. Tietyllä tapaa Nukari joutui olosuhteiden uhriksi Kerhossa. On toivottavaa, että HPK:n junioripäällikkö Timo Lehkonen löytää omista riveistään työtehtäviä Nukarille.
 
Ja nyt on oltava tarkkana, mitä tulee Pallokerhon naisten lätkään. On hienoa, että hämeenlinnalaisten riveistä löytyy naisten sarjajääkiekkoilun Raipe Helminen. Hän on Riikka Noronen. Noronen pelaa ensi viikon keskiviikkona Metritiski-Areenassa ottelun, jossa hän nousee kaikkien aikojen naiskiekkoilijoiden ottelutilaston kärkeen: Noronen pelaa 410. ottelunsa. Tähän asti hän on mylleröinyt peräti 432 tehopistettä pelaamissaan matseissa.
 
On suotavaa, että kello 19.00 alkavassa ottelussa on tupa täynnä. Naisten jääkiekkoilu on merkittävä osa tasa-arvoista hämeenlinnalaista jääkiekkokulttuuria.
 
Kritiikin paikka
Juurin nyt HPK:lla menee hyvin. Ollaan noususuhdanteessa. Vaan kyse ei ole siitä, että elettäisiin, hyvässä tai pahassa, lopullista totuutta. Olen Torin Panimon jälkipeleissäni kohdannut monenlaisia Kerho-faneja. On faneja ja faneja. Kiskaisen tähän lopuksi esiin eräänlaisen faniuden muodon. Muuan tunnetuista kaupunkilaisista lätkäjätkistämme tuli pakeilleni ja esitti verrattain katkeria lausuntoja Pallokerhosta.
 
Teen tämän ihan selväksi: Olisi järkevää politiikkaa Korpelan ja kumppaneiden puolelta antaa ikuiset kultaiset kausikortit kaikille niille lätkäjätkillemme, jotka ovat vaivojaan säästämättä kiskoneet HPK:n riveissä yli 100 liigamatsia. Samoja tyyppejä tulisi talkoohengessä hyödyntää Kerhon markkinoinnissa. Olen tietoinen, että jätkät olisivat mielellään antamassa panoksensa takaisin hämeenlinnalaisen jääkiekkoilun puolesta.
 
Kyse on seura-identiteetistä. Sitä on syytä rakentaa ja vaalia pieteetillä.
 
 
Petteri Sihvonen on hämeenlinnalainen jääkiekkoanalyytikko.
 

 

Asiasanat

Päivän lehti

2.4.2020