fbpx
Kolumnit

Sinisellä autolla, kumisella pampulla – Virkavallan edustajat ikävissä uutisissa

Kuva: Esko Tuovinen
Kuva: Esko Tuovinen

Poliisi pamputtaa, lauloi Eppu Normaali, kun oli vielä punk.

Koronan aiheuttamien rajoitusten aikana poliisien tehtävien on kerrottu vähentyneen, mutta siitäkin huolimatta virkavallan edustajat ovat olleet viime aikoina esillä, eivätkä ainoastaan mairittelevassa valossa.

Hämeen poliisissa paljastui ikävä tapaus, kun johtajana toiminut rikosylikonstaapeli syrji ryhmäänsä nimettyä vanhempaa konstaapelia. Tuomiona oli sakkoja ja määräaikainen erottaminen virantoimituksesta kahdeksi kuukaudeksi.

Uutinen paljastaa syyksi toiminnalle sen, ettei tehtävään valittu rikosylikonstaapelin omaa suosikkia.

Putkeen ei mennyt myöskään poliisipartion kotietsintä Riihimäellä, josta hovioikeus antoi tuomionsa. Poliisit löysivät asunnosta huumeita, mutta hovioikeuden mukaan kotietsinnän toimittamiseen ei ollut laillista syytä kyseisenä aikana.

Uudenmaan rajan sulkemiseen liittyneestä sakottamisestakin tuli poliisille korjattavaa eduskunnan oikeusasiamieheltä.

Näiden uutisten keskellä voidaan kuitenkin todeta, että sekä pyramidin ylä- että alapäässä pyyhkii hyvin. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen hakee uudelle virkakaudelle ja poliisikoulutukseen haki taas ennätysmäärä.

Poliisin ammattikorkeakouluun pyrkii yli 5 200 ihmistä, kun aloituspaikkoja on 400. Ammatti kiinnostaa.

Yli kymmenen vuotta pyörinyt, Hämeenlinnassakin kuvattu Poliisit-sarja seuraa todellisten poliisipartioiden työtä. Se on ollut Suomen poliisilta onnistunut pr-tempaus, mutta yhden tv-poliisin mainosarvoa sekään ei taida ylittää.

Reinikainen vyörytettiin taas yhdelle uusintakierrokselle korona-ajan viihteeksi.

Siinä maailmassa ei ollut syrjintää tai kiusaamista, korkeintaan 1980-luvun kujeilua, vaan tasan eivät käy tosielämän onnenlahjat.

Kymmenkunta vuotta tv-sarjan jälkeen Hymy-lehden haastattelussa Tenho Saurén valitteli sotkuisessa kaksiossaan Tampereella, että Reinikainen pilasi hänen elämänsä. Suosikkirooli toi mukanaan työkiireitä ja lieveilmiöitä, joille näyttelijä ei osannut sanoa ei.

Hän sairastui ja kertoi mieluiten liikkuvansa vasta hämärän tullen, kun ei kestä sääliä ja tuijottelua. Saurén kuoli vuonna 2001.

En tiedä, olivatko ennen laivat puuta ja miehet rautaa, vaan eivätpä ole poliisiautotkaan enää sinisiä ja kumiset pamputkin teleskooppipatukoita.

Menot