Kolumnit

Sinulla on narratiivi, minulla asiat

Sinun totuutesi on minulle narratiivi.

Sana on kaikkialla. Aamutelevisiossa siitä viisastellaan, A-studiossa poliitikot käyttävät termiä. Lehdistössä ja akatemiassa tiedetään, että noilla tuolla on narratiivit aseinaan.

Puhe narratiivista on uusi tapa sanoa, että sinä puhut roskaa, sillä puheesi on narratiivista. Se siis on kerronnan lakien alaista, keinotekoista, ja se välittää kätkettyä ideologiaa.

Huomatkaa, että minulla, joka syytän muita, on hallussa tutkittu, oikea totuus, ja ikkuna todellisuuteen on aina auki.

Muodin tästä teki kirjailija Laura Lindstedt Finlandia-palkintoa vastaanottaessaan: ”Uusliberalistisen ideologian narratiivissa rikkaiden pöydiltä varisevat murut putoavat köyhän suuhun.”

 

Narratiivia on se, joka ei sovi omaan ajatteluun. Puhutaan rasismin, fasismin, maahanmuuttokriittisyyden, oikeistopopulismin, kapitalismin, globalisaation, Naton ja tietysti Trumpin ja Putinin narratiiveista.

Narratiivikriittisen puhujan omat jutut eivät ole narratologisen tarkastelun, kerronnallisuutta koskevan kritiikin arvoisia. Niissä on totuus, terve järki ja maailma niin kuin se on.

Narratiivin voi korvata sanoilla myytti, meemi, diskurssi tai vain ”puhe”. Vastapuolella on aina keinot ja kikat, joita siellä käytetään manipulaatiotarkoituksessa.

Joskus oli oppiala nimeltä narratologia, jonka mukaan ihmiset käyttävät aina ja väistämättä kielen keinoja ja kaavoja. Kukaan ei ole narratiivista vapaa.

Nyt narratiivi on merkki ikävästä politiikasta ja maailmankuvasta. Se on alus, Troijan hevonen, joka kätkee iskujoukot. Vai olisiko se Pandoran lipas, josta vitsaukset purkautuvat maailmaan?

Narratologiaa harrasti jo Aristoteles, mutta menestys siitä tuli viime vuosisadan alkupuolella venäläisten formalistien kielentutkimuksessa. Vladimir Proppin ihmesatujen kaava ja Mihail Bahtinin tutkimukset Rabelais’n maailmankuvasta ja Dostojevskin poetiikasta ovat klassikkoja.

 

Ranskalainen kirjallisuudentutkija ja strukturalisti, toukokuussa kuollut Gérard Genette erotteli mistä hyvänsä tekstistä kolme tasoa.

Histoire (tarina) viittaa siihen, mitä todella tapahtui ja missä järjestyksessä. Récit (juoni) on se, missä järjestyksessä asiat esitetään. Narration (kerronta) on itse kerronnan akti ja muoto.

Olennaista on sanotun ja sanomisen tavan erottaminen. Tämä ei tarkoita sitä, että poliittisesti epäilyttävä tyyppi käyttää narratiivia ja muut eivät. Narratiivin käsite sekoaa ja hajoaa, jos sitä pidetään vain strategiana ja ikävän ideologian salakuljetusvälineenä.

Jos narratiivi-termi on vain politiikan väline, se voisi vaikka jo mennä. Takaisin akatemiaan.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.