Kolumnit

Sohvaperunapennut liikkuvat vain autolla

Otsikot huutavat: koululaiset liikkuvat liian vähän.

Pienten lasten ja koululaisten pitäisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä.

Suurin osa lapsista ei liiku kuitenkaan tarpeeksi. Nuoren Suomen päivittäisin liikunnan yksikön johtaja Jukka Karvinen sanoi Hämeen Sanomissa, että karkeasti ottaen yksi kolmasosa liikkuu suositusten mukaan, yksi kolmasosa liian vähän ja yksi kolmasosa selvästi liian vähän. Yksi viidesosa lapsista on liikkumattomia.

Suomalaislasten liikunnan väheneminen alkaa näkyä viidennellä ja kuudennella luokalla.

Kummityttö harrastaa taitoluistelua. Tyttö on ekaluokkalainen ja harrastuksestaan innostunut. Harjoituksiin lähdetään hymyssä suin, mutta sieltä saatetaan palata itkukurkussa.

Homman nimi on nimittäin se, että jyvät akanoista halutaan seuloa jo varsin varhain, vaikka lasten fyysinen ja henkinen kehitys vielä muuttuu. Yksilölajissa kilpailu on kovaa ja lapsilta vaaditaan paljon. Ennen treenejä pitäisi itse lämmitellä, treenien jälkeen pitäisi osallistua lajioheisiin. Ja harrastuskertoja on viikossa 3–4, jonka lisäksi tulevat lajioheiset eli jumpat. Vanhemmat vahtaavat kaukalon reunalla, missä asennossa terä osuu jäähän ja vertailevat, kuka osaa, kuka ei.

Kummitytön äiti on huolissaan. Jaksaako lapsi henkisesti kovaa rääkkiä, jossa seulotaan koko ajan jyviä akanoista? Lapsi itse ei kuitenkaan halua lopettaa. Luistelu on kivaa.

Miksi sitten lapset ja nuoret eivät liiku tarpeeksi? Ainakin siksi, että urheilu on alusta asti niin kovin vakavaa. Jossain vaiheessa tulee mitta täyteen, jos ei ole porukan lupaus.

Ja kun koululainen lopettaa harrastuksen, tilalle jää tyhjiö. Höntsäporukoita ei ole. Karkeasti: kun akanat lopettavat jyvien seassa liikkumisen, tilalle ei ole tarjolla mitään, missä ei olisi niin kovasti tavoitteita ja liikkua saisi ilolla kuntoilumielessä.

Toisekseen vanhempien pitää katsoa itseään peiliin. Koululaiset viedään ja haetaan autolla kouluun ja harrastuksiin. Tietokone- ja konsolipelejä saa pelata mielin määrin, eikä lasten tarvitse lähteä ulos.

Talvella vielä näkee luistelukentillä koululaisia luistelemassa, mutta samat kentät ovat nyt ihan tyhjiä. Ei siellä kukaan illalla pelaile kaveriporukalla jalkapalloa, pesistä tai mitään muutakaan. Skeittirampilla sentään on punaposkisia poikia.

Koululiikuntaa on myös kaksi tuntia viikossa. Käytännössä se ei riitä kuin lajien tutustumiseen, eikä koululiikunnalla saada kuntoa nostettua.

Samaan aikaan meillä on toinenkin ongelma.

Nuoret kilpauralle tähtäävät nuoret liikkuvat liian vähän. 11–15-vuotiaat harjoittelevat noin 17 tuntia viikossa, kun suositusten mukaan pitäisi liikkua 20 tuntia viikossa.

Jyvätkään siis eivät jaksa liikkua niin paljon kuin kilpaura vaatisi. Sitten pitäisi pitää vielä korvien välikin kunnossa.

Hommia riittää, liikkui tai ei.