Kolumnit

Söin kaksi vuotta vanhaa kuivalihaa ja opin siitä

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Viime viikolla vietettiin Hävikkiviikkoa, jonka pyrkimys on herätellä kotitalouksia ruokahävikin vähentämiseen.

Suomalaisten vuosittaisesta 400 miljoonan kilon ruokahävikistä noin kolmannes aiheutuu siitä, että jokainen suomalainen lapioi useamman lautasellisen ruokaa roskikseen joka viikko. Usein biojätteeksi päätyvä ruoka olisi syömäkelpoista. Parasta ennen -päiväys ei tarkoita, että viikon verran ”vanhat” kananmunat olisivat pilalla.

Kärsin itsekin jossain vaiheessa parasta ennen -pelosta. Kunnes eräänä iltana napostelunnälässä kaivoin esiin pari vuotta aikaisemmin vanhentuneen, kaapin perälle ajautuneen kuivalihapaketin. Beef jerkyt olivat melko rapsakoita, mutta syötäviä.

Innostuin kokeilemaan toistakin matkamuistoa, ilmeisesti possuaromilla ryyditettyjä rapusipsejä. Ensimaistamalla kävi selväksi, että nyt ollaan vatsalle vakavien asioiden äärellä.

Nykyään pystyn syömään hyvällä ruokahalulla myös elintarvikkeita, joissa on ylittynyt jopa viimeinen käyttöpäivä. Kyllä elintarvikkeesta näkee, haistaa ja viimeistään maistaa, mikäli se on pilaantunut.

Jälkikasvun saaminen on monessa perheessä vedenjakaja, jonka jälkeen ruokahävikin määrä kasvaa.

Naperoiden mieltymykset vaihtuvat täysin ennakoimattomasti. Vielä eilen maailman parhaiksi julistetut lihapullat eivät välttämättä kelpaa seuraavana päivänä, koska ne ovat väärän muotoisia, värisiä tai kokoisia.

Lapsen valikoivalla makuaistilla on taipumus karaista vanhemmista käveleviä komposteja. Hävikkiä tulee silti. Vaikka ruoan heittäminen roskiin tuottaa tuskaa, harva pystyy syömään sössättyä perunamuusi-lihapulla-raastesalaattia lautaselle kipatulla maitolasillisella maustettuna.

Hävikkiä voi vähentää suunnittelemalla ostokset etukäteen. Omista ostoksistani kompostiin kannetaan yleensä juuri ne heräteostokset, joille ei ole mietitty tarkempaa käyttötarkoitusta.

Yltäkylläisessä hyvinvointivaltiossamme useimmilla on varaa olla kranttuja ja heittää ruokaa roskiin. Olemme hyväosaisia. Suomessa on heitäkin, joille hävikki- ja lahjoitusruoka muodostaa ruokavalion perustan. En silti pysty tuntemaan aina huonoa omatuntoa, kun jotain päätyy biojätteeksi.