Kolumnit

Solidaarisuusvero ei koske tosirikkaita

Suomessa on puhuttu paljon rikkaiden osallistumisesta taloustalkoisiin.

Puheet ovat poikineet myös toimia. Hallitus valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johdolla keksi solidaarisuusveron.

Se koskee yli 100 000 euroa vuodessa tienaavia. Heitä Suomessa on reilut 50 000. Veroja valtio saisi 30 miljoonaa euroa.

Potti on valtion rahoissa varsin pieni, eikä sillä ole merkitystä julkisen velan hoidossa. Vero onkin tarkoitettu nimensä mukaisesti solidaarisuuden osoitukseksi. Periaatehan on, että verot menevät maksukyvyn mukaan.

Ongelmalliseksi tämän veron tekee se, ettei se juuri koske tosirikkaita. Eli niitä, jotka nostavat vähän tai ei lainkaan palkkaa, mutta keräävät jättimäiset pääomatulot.

Veroa on kutsuttu myös Wahlroos-veroksi. Nimitys ontuu pahasti. Siitähän saa sen kuvan, että Björn Wahlroosin kaltaiset superrikkaat maksaisivat nyt enemmän veroja. Wahlroos nosti palkkaa 200 000 euroa edellisvuonna ja osinkotuloja kahdeksan miljoonaa euroa. Osinkotuloistaan hän saa 30 prosenttia verovapaana ja lopusta hän maksaa pääomaveron, runsaat 30 prosenttia, eli saman prosenttimäärän kuin suomalainen keskituloinen.

Tästä on vaikea löytää solidaarisuutta.

Superrikkaita ja yli 100 000 euroa vuodessa tienaavia suomalaisia on niin vähän, ettei valtion rahoitusasema juuri kohene, vaikka heitä himoverotettaisiin kuinka.

Veron korottaminen yli 100 000 tienaavilta vain kasvattaa juopaa yrittäjiin tai niihin yrittäjäpohjalta ammattiaan harjoittaviin, jotka voivat nostaa veropaita osinkoja. Esimerkiksi lääkäreitä voi olla entistä vaikeampi saada julkisiin virkoihin, koska he voivat yrittäjäpohjalta toimiessaan nostaa verovapaita osinkoja. Verovapaita osinkoja voi nostaa vapaan pääoman suhteessa maksimissaan 60 000 euroa vuodessa. Lopuista tuloista maksetaan pääomaveron mukaan.

Tasapuoliselta ei tunnu sekään, miten uusi veroluokka kohtelee perheitä. Jos perheestä vain toinen käy palkkatyössä ja ansaitsee tuon kipurajan ylittävän summan, maksaa yksin ansaitsevan talous paljon enemmän veroa kuin perhe, jossa molemmat käyvät työssä ja ansaitsevat esimerkiksi 50 000 euroa vuodessa.

Eli he välttyvät solidaarisuusverolta, vaikka nettotienesti on paljon suurempi kuin satatonnia yksin tienaavalla.

Suomi tulee olemaan aina korkean veroasteen maa. Ilman kohtalaisen kovaa verotusta emme kykene pitämään hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä palveluja ja hyvää koulutustasoa yllä. Julkisia varoja pitää sijoittaa myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Mutta miten toteuttaa oikeudenmukaista veropolitiikkaa Suomen kaltaisessa avoimessa taloudessa? Se on äärimmäisen vaikeaa. Jos nostamme merkittävästi yritysten tai pääomien verotusta, lähtevät yritykset ja pääomat maasta.

Työn verotusta kiristämällä taas lisäämme paineita palkankorotuksiin ja kiihdytämme inflaatiota.