Kolumnit

Ajastinkolumni: Some – ystävä ja vihollinen

Nykyisin tunnutaan pauhaavan paljon siitä, kuinka haitallinen sosiaalinen media on lasten ja nuorten kehitykselle. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin väittämä minulle aukeaa.

Kun kiiltokuvamaisen täydelliset naamat, kehot ja elämät ovat vain muutaman klikkauksen päässä, saattaa se kaikkein itsevarminkin hiukan epäröidä.

Silti some vangitsee päivittäin miljoonia nuoria ja aikuisiakin syövereihinsä.

 

Koska yhä nuoremmat lapset kasvavat sosiaalisen median parissa, mediakasvatuksen merkitys korostuu entisestään. On tärkeää oppia tarkastelemaan meille syötettyä tietoa kriittisesti jo pienestä pitäen.

Selatessa muiden kiiltokuvaelämää pursuavia profiileja saattaa iskeä äkkinäinen alemmuuden tunne – miksei minunkin elämäni ole tällaista? Silloin täytyy muistaa, että somessa näytetään usein vain pintaraapaisu todellisuudesta. Kenenkään elämä ei ole pelkkiä loputtomia aurinkolomia ja aamubrunsseja.

Asiaa voi miettiä myös oman itsensä kannalta. Jaatko sinä kiireisimmän arkesi ja pahimmat kriisisi someen? Jos teet niin, arvostan sinua, olet rohkea yksilö. Jos et, sekin on täysin hyväksyttävää.

On aivan yhtä oikein näyttää vain pelkät ohikiitävät, loistokkaat hetket kuin jakaa koko elämä julki.

 

Kuvanmuokkaus on yksi ongelman ytimistä. Epäluonnollisiksi käsitellyt kuvat vain edesauttavat ahtaiden kauneusihanteiden iskostumista lasten ja nuorten mieliin.

Eihän kukaan kuitenkaan tosielämässä voi täyttää kaikkia näitä kapeita odotuksia. Ihmiset rupeavat jahtaamaan mahdottomuuksia hyväksytyksi tulemisen toivossa.

Asiasta tekee haastavan juuri se, ettei koskaan oikein voi tietää, onko kuvaa kynäilty jälkeenpäin. Itsekin olen varmasti pitänyt aitoina tuhansia kuvia, jotka on todellisuudessa julkaistu nettiin Photoshopin kautta.

Pitäisikö muokattujen kuvien alle sitten merkitä jotenkin, että niitä on käsitelty, samalla tavoin kuin kaupallisista yhteistöistä kuuluu ilmoittaa julkaisun yhteydessä?

 

Entäpä millaista olisi elämä ilman somea? Voisivatko nuoret paremmin? Kohentuisivatko oppimistulokset?

Sitä minä en tiedä enkä oikeastaan osaa kuvitellakaan. Olen elänyt lähes koko elämäni sosiaalisen median valtakaudella.

Some ei kuitenkaan ole pelkästään vihollinen. Siitä löytyy myös hyviä puolia – esimerkkinä vaikka lukuisat eri väylät olla yhteydessä toisiin ihmisiin, vaikka pallon toisella puolen. Lisäksi yhä useampi ihminen tienaa leipänsä erilaisten somekanavien kautta.

On hienoa, että somea voidaan hyödyntää niin monin eri tavoin. Pelkkien miinusten lisäksi on osattava nähdä myös se valoisa puoli.

 

Ei tosin ole salaisuus, että some on loppujen lopuksi äärimmäisen koukuttava. Myönnän itsekin olevani aikamoinen kännykkäni orja.

On tärkeä taito osata laittaa luuri joskus poiskin.

 

 

Julia Angelma

Kirjoittaja on Parolan yhteiskoulun 9.-luokkalainen tet-harjoittelija.

Asiasanat

Tuoreimpia artikkeleita