Kolumnit

Kielen päällä -kolumni: Sopu sopuleista

Kesä 1970, olin seitsenvuotias. Monenlaiset hiirulaiset olivat tulleet tutuiksi maatilan pojalle. Yhtäkkiä pihapiirissä alkoi vilahdella erikoisia tirskuttajia, mustaan, oranssiin ja valkoiseen sonnustautuneita pikkumyyriä.

Sopulit! Aikuiset puhuivat, että vaellus on alkanut. Rovaniemeä myöten kuulemma kaduilla juoksentelevat.

Joku väitti, että ne seuraavat johtajaa kuolemaansa, hyppäävät kalliolta mereen. Toisen mukaan sopulit lähtevät liikkeelle tuntureilta, kun kanta voimistuu ja ruoka käy vähiin. Kolmas oli varma, että vaellus viittaa maailmanloppuun.

 

Luonnontieteellinen selitys on lähimpänä totuutta. Uutta asuinpaikkaa sopulit etsivät.

Sopulit eivät vaella laumassa johtajaansa seuraten, eivät vaikka tätä myyttiä rakennettiin jo 1950-luvulla Walt Disneyn fantasiatehtaassa.

Eivät, vaikka Mauno Koivisto omalta osaltaan oli vahvistamassa samantapaista mielikuvaa vuoden 1984 lausunnollaan, jossa hän vertasi toimittajia sopuleihin.

 

Yleinen sopuleihin liittyvä harhakäsitys on sekin, että sopuli-sanasta olisi yhteys sopu-sanaan. Ikään kuin sanoilla olisi yhteiset juuret tai jopa niin, että sopuli-sana olisi johdettu sopu-sanasta.

Tavallaanhan tuon ajatuskulun voi ymmärtää: sopuisat sopulit vaeltavat laumassa johtajaansa seuraten.

Etymologien näkemys on kuitenkin se, että sopuli-sanan taustalla on todennäköisesti venäjän soopelia tarkoittava sana ja sopu-sanan juuret ovat ikivanhassa sopa-sanassa.

Sopa on tarkoittanut vaatetta, kuten vieläkin käytössä olevasta sotisopa-sanasta voi päätellä. Sopa on asu tai vaatekappale, joka sopii päälle.

Sotisopa on sota-asu. Sopusopa voisi olla rauhan vaate.

 

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Päivän lehti

29.10.2020

Fingerpori

comic