Kolumnit

Suomi rakastaa 1980-luvun rakenteita

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Edesmennyt pappani, pienen kunnan nuuka isä, joutui 1980-luvun alussa hankalaan tilanteeseen. Kunnassa oli juhlallisesti julistettu, ettei kauppalassa – nykyään tietysti nukkavierussa ja kuolevassa – ole ensimmäistäkään työtöntä.

Tilanne oli hankala kunnanisälle siksi, ettei muutamalle työttömälle ollut mitään järkevää tekemistä tarjolla.

Siksi kunta patisti työttömät tekemään lumiukkoja kunnantalon pihaan, jotta heillä oli ”töitä”, josta sai palkkaa. A-Studio haastatteli asiasta kiusaantunutta kunnanisää, julkisia esiintymisiä kammoavaa isoisääni. Pohojalaasta häpeää puitiin kauan.

Surkuhupaisa tarina kaukaa todellisesta hyvinvointivaltiosta ja lumiukkoja työkseen tekevistä työttömistä palasi väkisin mieleen kuluneella viikolla.

Postissa ei ilmeisesti saa tehdä liikkeenjohdollisesti muita kuin järjettömiä ratkaisuja. Varhaisjakaja ei esimerkiksi voi jakaa samalla kirjeitä, koska silloinhan kirjejakajan työt vähenisivät.

Kaikkien – varsinkin Suomen hallituksen – mielestä on äärimmäisen viisasta, että postilaatikolla käydään kolme neljä kertaa päivässä. Näin on siitäkin huolimatta, että osoitteellisten kirjeiden määrä on romahtanut, eikä paluuta kultaiselle 1980-luvulle ole.

Omistajaohjausministeri tietysti ymmärsi varsin hyvin, mitä pitäisi tehdä, mutta poliittinen paine sumensi järjen. Sitten siinä menee oma paikka ja liipaisimella on Postin hallitus.

Yle Hämeenlinna kertoi (27.11.) ilmeisen tosissaan, että vauvojen vähyydestä huolimatta neuvoloiden työt eivät vähene. Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys laski Suomessa vuonna 2018 kahdeksannen kerran peräkkäin. Työ ei vähene?

No eipä tietenkään vähene, koska ”monia vanhempia painavat työhuolet ja nyky-yhteiskunnan suorituspaineet.” Alan koulutuksessa tullaan uutisen mukaan painottamaan entistä enemmän puheeksi ottamisen taitoa.

Jos lapsia syntyisi vain kymmenesosa siitä, mitä pari vuosikymmentä sitten, vähenisivätkö työt alan ammattilaisten mielestä edes silloin?

Moni suomalainen ihmettelee, mihin verorahat oikein katoavat ja miksi otamme jatkuvasti lapsillemme miljarditolkulla vuosittain velkaa. Samaan aikaan moni vastustaa jokaista ehdotettua rakenteellista uudistusta. Elämme mielenkiintoisia aikoja.