Kolumnit

Suomuorakkaita ja muita rakkaita sieniä

Sienisyksy on ollut antoisa, vaikka saaliiden kirjo ei olekaan ollut kovin laaja. Tatit, limanuljaskat, vaaleaorakkaat, suppilovahverot, mustatorvisienet, erilaiset rouskut ja mustavahakkaat ovat päässeet ruokasienestäjän koriin ja kuivattavaksi talven varalle. Yhtään kurttusientä tai koralliorakasta en ole löytänyt, en myöskään tryffeleitä tai männyntuoksuvalmuskoita.

Tuttujen ruokasienten lisäksi metsässä on näkynyt monenlaisia muita sieniä. Sienikirjojen ja sosiaalisen median sieniryhmän avulla moni uusi tuttavuus on saanut nimen.

Hytyrypykkä, paranvoi, napalakki, leipäkorisieni, jänönkorva, karvavyökääpä ja pientä sateenvarjoa muistuttava oksaratasnahikas ovat selkeästi tunnistettavia ja jäävät sen takia niminäkin helposti mieleen.

Kuvailevista nimistä hauskimpia on mielestäni ripsimaljakas. Se on pieni maljanmuotoinen sieni, jonka reunoilla on selkeät ripsimäiset hapsut. Häränkieli on ison kielen muotoinen, tummanpunainen ja päältä limainen kääpä. Jopa yli 10-kiloiseksi kasvavaa kurttusientä kuvataan kukkakaalimaiseksi, korvasieni muistuttaa korvaa.

Maatähdet ovat nuorina pallomaisia mutta hajoavat tähdenmuotoisiksi ikääntyessään. Undulaatinvihreä ja reunoilta oranssi papukaijavahakas on kauniin värinen sukulaistensa helovahakkaiden tavoin.

Eri kielissä sienten nimeämisessä on kiinnitetty huomiota erilaisiin tuntomerkkeihin. Esimerkiksi sukuun Cantharellaceae kuuluva Craterellus tubaeformis eli tuubanmuotoinen kraaterimainen sieni on suomeksi suppilovahvero ja ruotsiksi trattkantarell eli suppilokantarelli, mutta englanniksi se on yellow foot eli keltajalka.

Sienten suomenkieliset nimet perustuvat yleensä vanhoihin kansan käyttämiin nimiin, mutta tieteellistä käyttöä varten niitä on pyritty yhtenäistämään. Tutkijat käyttävätkin usein latinankielisiä nimiä, jotka kertovat sienen taksonomian eli heimon ja suvun.

Osa vanhoista kansanomaisista sientennimistä ei enää avaudu helpolla. Vahakkaiden heltat tuoksuvat mehiläisvahalta, mutta harva tunnistaa tuota tuoksua.

Lactarius-sukuun eli rouskuihin tai kansanomaisesti maitosieniin kuuluva sikurirousku tuoksuu mausteiselta currylta, mutta sen nimeen sisältyvä sikuri on kasvi, jonka juurta on vanhastaan käytetty rohdoksena ja kahvinkorvikkeena. Taulakäävästä on valmistettu taulaa eli sytykettä, joilla tuli saatiin helposti syttymään tuluksilla. Lutikkarousku tuoksuu kuulemma luteille.

Aasialaisen ruokakulttuurin myötä Suomessakin on alettu kutsua männyntuoksuvalmuskaa matsutakeksi ja shii-sientä siitakkeeksi niiden japaninkielisten nimien mukaan.

Japanin sana take tarkoittaa sientä, matsu mäntyä ja shii puolestaan puuta, jolla siitakkeet kasvavat. Nimet ovat kotoutuneet suomeen niin hyvin, että shii-sienen nimi taipuu suomeksi vanhojen e-päätteisten sanojen mukaan siitake: siitakkeen. Astevaihteluineen kaikkineen.

Tummanruskean suomuorakkaan nimi on monien mielestä vaikea hahmottaa. Kumpi se on, suo-muo-rakas vai suomu-orakas?

 

Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja tutkija.