Kolumnit

Syömisestä on tullut valtapeliä, jota pelaamme taaperoiden tavoin

Riikka Happonen

Ruoka herättää voimakkaita tunteita. Se on myös poliittisen ja henkilökohtaisen valtapelin valuuttaa.

Syömistä kontrolloimalla koemme hallitsevamme elämäämme ja ympäristöämme. Siksi emme pidäkään siitä, että joku ulkopuolinen tulee sanomaan meille, miten ja mitä meidän pitäisi syödä tai olla syömättä. ”Vai pitäisi minun alkaa vegaanipelleksi? Ei onnistu. Minähän syön miten ja mitä minä itse haluan!”

Kun vastakkain ovat järki ja halu, järki harvoin voittaa. Sen vuoksi valistuksella ei yleensä saada aikaan nopeita muutoksia.

Jos et usko, koetapa saada puhumalla taapero maistamaan ruokaa, jota kohtaan hän tuntee epäluuloa. Ei onnistu, ennen kuin hän huomaa jonkun muun syövän sitä nautiskellen.

Sama se on aikuisilla: haemme motivaatiomme uuden edessä niiltä, joita pidämme esikuvinamme.

Huippukokki Tomi Björck tuli lausuneeksi lauantain Hämeen Sanomissa sen, mitä moni oli ehkä salaa odottanut. Hän kertoi uskovansa ”järjen palaavan keittiöön” ja sekasyömisen nousevan seuraavaksi trendiksi kasvisbuumin jälkeen.

Käytännössä Björck siis antoi synninpäästön lihansyönnille. Hänen mukaansa kaikkea voi nauttia, kun syö vastuullisesti.

Reaktiot sosiaalisessa mediassa tuntuivat ilahtuneilta. Miehen puhetta!

Toisaalta myös ympäristöahdistus on voimakas tunne, joka pakottaa monet tekemään muutoksia arjessaan.

Kun ennen muinoin kaupassa tuli mentyä lihatiskille miettimään, mitä tänään syötäisiin, nykyään pohdinta voi alkaa yhtä hyvin jo hevi-osastolla.

Jauhelihaa ja sisäfileetä tarttuu matkaan entistä harvemmin. Niiden tilalle koriin saattaa pujahtaa munakoisoa, härkistä tai vaikka särkisäilykettä.

Mutta maitotuotteet, juustot ja kananmunat – niistä ainakin minun on melkein mahdotonta luopua. Vaikka järjen tasolla tiedänkin, kuinka niitä on mahdollista korvata, aistitasolla en ole päässyt sanoista tekoihin.

Kasvipohjaiset hapanmaitotuotteet eivät mielestäni vielä yllä samaan rakenteeseen ja makuun kuin aidot, enkä ole toistaiseksi onnistunut löytämään hyvänmakuista juustonkorviketta.

Mutta jos sellaisen löytäisin, takuulla kokeilisin. Silloin yhdistyisivät järki ja tunne.

Päivän lehti

28.2.2020