Kolumnit

Tämä miljoonien pusikoiden maa

Kymmenettuhannet ovat allekirjoittaneet kansalaisaloitteen, joka vaatii luopumaan avohakkuista. Nehän ovat perinteisistä perinteisintä suomalaista metsänhoitoa. Kerralla matalaksi koko hoito.

Lisätkää avohakkuita, sanon minä. Sanonpa vielä kohteetkin: tämän kuulemma tuhansien järvien maamme maanteiden, kantateiden ja valtateiden varret!

Puuta hakattiin Suomessa viime vuonna ennätysmäärä. Kas kun se ei auton akkunasta lainkaan näy. Eikä näy paljon muutakaan. Paitsi pöheikköä pöheikön perään.

Tottahan tuo, että automatkailun merkitys on elämäntapojen kiireistymisessä ja ekologistumisessa vähentynyt. Mutta sinisten näkymien imagomerkitystä ei voi kiistää.

Turistin pettymyksen voi kuvitella. Kartasta ja gps-laitteesta katsotaan, että tuossapa soma reitti! Onhan sillä pituutta 524 kilometriä, mutta eipä haittaa: näkyy olevan jatkuvasti ympärillä maisemaa, jossa järvi tai lampi iskee sinistä silmää.

Vaan kun ei iske. Ummessa ovat maisemat, uuvuttavasti ummessa. Tämä on suorastaan liikenneturvallisuuskysymys!

Metsien hyviä terveysvaikutuksia osataan onneksi nykyään uutterasti korostaa. Muttei se juuri terveyttä ja jaksamista edistä, jos puut ja puskat kasvavat väärässä paikassa.

Suomen kielessä piisaa osuvia sanoja tälle rehotukselle: hatelikko, pöpelikkö, rääseikkö…

Varsinainen vitsihän on Suomen poikki kulkeva Sininen tie. Siitä kertovat kyltit teiden varsilla ovat kuvaavasti umpiruskealla pohjalla. Eipä tuoltakaan taipaleelta juuri muuta näy kuin ruskeita puunrunkoja ja pakokaasujen ruskettamia pensaitten lehvistöjä.

Hyviäkin esimerkkejä on. Ajelin viime viikonloppuna Päijänteen kansallispuiston läpi. Avara Asikkalan Pulkkilanharju vei kuin toiseen aikaan: autoilevaa kansaa ja turistia pilvin pimein levähdyspaikalla, jäätelöt kädessä, suut leveässä hymyssä.

Onneton asiaintila ei ole tullut puskista vaan hiljalleen, vääjäämättä. Väärien paikkojen vehreys on lisääntynyt samaa tahtia, kun kirstunvartijat ovat vähentäneet valtion kunnossapitorahoja. Tuskin tilanne oitis paranee, vaikka uusi maakuntahallinto pääsisikin joskus aloittamaan ja hallinnoimaan myös tienpitoa. Maksavat ne maakunnallisetkin husqvarnat ja jonseredit.