Kolumnit

Tee se itse

Metsä on pullollaan mustikoita, lähitilalta löytyvät mansikat ja takapihalta viinimarjat. Yrtit on kuivattu ja kurkut säilötty. Takapihalla asuu pari kanaa ja leivinuunissa paistuu päivän eväs.

Omavaraisuus on nostettu hypetettäväksi käsitteeksi lähi- ja luomuruoan rinnalle. Enää eivät pelkät mummot ja opiskelijat kerää sieniä ja kuivata ikkunalla kasvattamiaan yrttejä. On muodikasta vastustaa kertakäyttökulttuuria ja toimia kuten Tanskalainen Maajussi.

Itse kävelen torille ja ostan mustikat sieltä, samalla kerralla koriin päätyvät myös mansikat. En tunne huonoa omaatuntoa siitä, että joku muu on noukkinut marjat puolestani. Lähden kotiin laiskan leima otsassa.

Kaikilla tulisi olla omat tekeleet varpaita lämmittämässä, mummon villasukat on nähty juttu. Itse tehtyä pidetään parempana kuin ostettua.

Rikastuminen oman metsän antimilla ei välttämättä ole jokaisen suomalaisen mielessä. Ennemminkin mietitään, onko se itseltä pois, jos thaimaalainen marjanpoimija noukkii minun mustikkani. Suomalaiset pitävät tiukkaan kiinni siitä, minkä kokevat omakseen.

Jos omassa metsässä kasvaa mustikkaa ja joku muu ne käy keräämässä, ollaan tuohtuneita ja torilla valitus raikuu. Ei puhettakaan siitä, ettei itseä kiinnosta puhdistaa koko metsää marjoista. Unohdetaan myös, että ruokaa riittää reilusti yli oman tarpeen.

Häpeän tunne tulee, kun joudun tunnustamaan, etten poiminut yhtään sientä omin käsin, enkä kasvattanut raparperia. Haaskaan luonnonvaroja ja elän leveästi, koska en jaksa tehdä kaikkea itse. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa omistani muille, sillä se todistaa laiskuuteni.

Yhteiskunta painostaa elämään luontoa säästäen ja tinkimään siitä luksuksesta, mitä olet vuosikaudet odottanut. Jäät auttamatta toiseksi, ellet ole poiminut itse marjojasi, viljellyt perunoitasi ja kutonut talveksi uutta myssyä.

Tampereen asuntomessuilla moni talo on tehty mahdollisimman energiaa säästäväksi. Ei sillä, että vaakakupissa painaisivat kysymykset lisäydinvoimasta, vaan ekologisuus on nyt muodissa. Energian säästäminen ja kierrätys ovat vasta ensiaskeleet kohti omavaraisuutta ja parempaa omatuntoa.

Riippuvaisuus muista ei ole trendikästä. Thaimaalaiset voivat poimia marjoja, mutta ahkeran suomalaisen ei niitä pitäisi ostaa. Mielelläni menisin mustikkametsään, jos joku kertoisi hyvän apajan ja takaisi varman saaliin. Siihen asti tyydyn asioimaan torikauppiaiden luona ja valehtelemaan naapurille tehneeni kaiken itse.