Kolumnit

Kielen päällä -kolumni: Tekstilajeista pelottavin

Kevät oli stressaavaa aikaa. Oli kaikenlaista hoidettavaa ja monenlaista arjen haastetta. Unet alkoivat kärsiä. Kun olin valvoskellut muutaman viikon, hain unettomuuteen apua. Lääkäriltä sain reseptin lääkkeeseen, jonka oli määrä helpottaa nukkumista.

Kotona avasin pakkauksen ottaakseni ensimmäisen tabletin. Käteeni osui ensiksi pakkausseloste, johon kehotettiin tutustumaan huolellisesti ennen lääkkeen aloittamista.

Pakkausselosteessa lueteltiin vaikuttava lista haittavaikutuksia. Hyvin yleisiä olivat ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu, uneliaisuus, päänsärky ja suun kuivuminen.

 

Yleisiä haittavaikutuksia olivat horros, heitehuimaus, vapina, pahoinvointi, ripuli, oksentelu, ummetus, ihottuma, kipu nivelissä tai lihaksissa, selkäkipu, pyörrytys, turvotus, vilkkaat unet, sekavuus, ahdistuneisuus ja unihäiriöt.

Muina haittavaikutuksina mainittiin levottomat jalat, painajaiset, aistiharhat, aggressiivisuus, haimatulehdus, koko kehon turvotus ja unissakävely.

En toki ollut ensimmäistä kertaa lääkeselosteiden kanssa tekemisissä. Silti lista pisti miettimään, oliko unettomuuteni sittenkään niin hankalaa, että ottaisin riskin turvota, päätyä horrokseen tai kokea aistiharhoja.

 

Lääkkeiden pakkausselosteet ovat kiintoisa tekstilaji. Tekstilajien ominaisuus on, että niillä on jokin viestinnällinen päämäärä – tai useampia. Tekstilajeilla pyritään päämääriin, tehdään asioita kielen keinoin.

Selosteeseen kehotetaan tutustumaan, koska ”se sisältää lääkkeen ottajan kannalta tärkeitä tietoja”. Tästä voisi päätellä, että selosteen viestinnällinen päämäärä olisi tarjota informaatiota.

Kun kysyy terveydenhuoltoalan ammattilaisilta neuvoa, miten suhtautua selosteiden varoituksiin, saa kuitenkin usein vastauksen: älä lue niitä.

Haittavaikutuslistat kun on laadittu vapauttamaan lääketehtaat vastuusta tapauksissa, joissa lääke tuo mukanaan ikäviä oireita. Vastuusta vapauttaminen saattaakin olla lääkeselostetekstilajin tärkein viestinnällinen päämäärä.

 

Selosteista saa vaikutelman, että ne on kirjoitettu pikemminkin viestin lähettäjälle kuin vastaanottajalle. Lääkeseloste ei ole tässä mielessä aivan poikkeuksellinen.

Sama asetelma toistuu esimerkiksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden kirjeissä, joissa kerrotaan vaikkapa palveluehtojen muutoksista, mutta saatesanoina kerrotaan, ettei kirjeisiin tarvitse reagoida.

Punnitsin tilannettani ja päätin jättää lääkkeeni ottamatta, hain unta muin keinoin. Sitä jäin miettimään, että selosteiden tekstilajia olisi syytä uudistaa läpinäkyvämmäksi. Ainakin vastuuvapauspäämäärän voisi kirjoittaa auki heti selosteen alkuun, lukukehotuksen rinnalle.

 

Kirjoittaja on englannin ja ranskan maisteri, kielenkääntäjä.