Kolumnit

Thaipoikien tarinassa on kaikki uutisen ainekset

Ymmärrän, miksi jalkapallojoukkue Villisikojen pelastusoperaatio vuoren sisältä nousi suuren kansainvälisen huomion kohteeksi.

Se sisälsi kaikki ihmisiä koskettavan uutisen ainekset. Tapahtuma oli yllättävä: kokonainen jalkapallojoukkue oli viikon kateissa luolassa. Sellaista ei usein tapahdu.

Paikka on useimmille meistä eksoottinen: luola joka kiemurtelee syvällä vuoren sisällä ja toimii sen sadevesiviemärinä.

Tarinan päähenkilöt ovat lapsia. Jokainen vanhempi osaa kuvitella sen huolen, joka jalkapallopoikien vanhemmilla oli ensin siksi, että pojat olivat kateissa. Sitten siksi, että heidän pelastamisensa vaikutti mahdottomalta.

Tarina päättyi lopulta onnellisesti. Aina nälkäinen kansainvälinen media sai vielä joukon sankaritarinoita. Pelastajien joukko oli myös hyvin kansainvälinen. Siitä riitti omia sankareita tänne Pohjolaan asti.

Nyt me kaikki voimme iloita thaivanhempien kanssa, että pojat pelastuivat.

Tarvitsemme onnellisia loppuja, pieniä inhimillisiä tarinoita, koska päivittäinen uutisvirtamme on usein pelkkää sotaa, pommitusta, katastrofia, kurjuutta, surmaa, Trumpia ja Putinia.

Samaan aikaan, kun thaipoikia pelastettiin luolasta, Euroopasta katsoen samalla ilmansuunnalla, Japanissa koettiin kaikkien aikojen sateet.

Niiden aiheuttamat mutavyöryt hautasivat elävältä ihmisiä. Tällä hetkellä lasketaan lähes 200 uhria, mutta taloja – ja uhreja – kaivetaan yhä esiin mudan joukosta.

Tämä on Japanissa suuri inhimillinen ja myös taloudellinen tragedia, mutta maailmalla se on kahden palstan uutinen. Vaikka se tapahtui järjestäytyneessä, korkean teknologian yhteiskunnassa, jossa tällaista ei oleta tapahtuvan.

Kansainvälinen uutisyleisö kokee Japanin uhrit kasvottomaksi massaksi, joka ei jaksa kiinnostaa, koska se on kaukana. Kansainvälinen media ei ole rientänyt sinne kertomaan yksittäisiä tarinoita.

Sama ilmiö nähdään myös lähempänä, Välimerellä. Sen etelärannalta riittää pyrkijöitä Eurooppaan, joka suhtautuu tulijoihin yhä vihamielisemmin.

Pakolaisia ja siirtolaisia ajavat sodat, mutta myös äärimmäinen köyhyys. Tämän ongelman ratkaisu on niin monimutkainen, etteivät ihmiset jaksa ajatella sellaista tai kiinnostua siitä.

Pitäisi kuitenkin edes yrittää, vaikka tarina ei ole yhtä vetävä kuin thaipoikien pelastus.