Kolumnit

Tiedätkö sinä mitä sakoku-politiikka tarkoittaa?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Japanin uuden keisarin tiistaiset kruunajaiset opettivat minulle, miten vähän tiedänkään Aasian maiden kulttuurista.

Helsingin Sanomien (21.10.) kertoma tarina amerikkalaisen kenraalin ja keisari Hirohiton kohtaamisesta Tokiossa 1945 kertoo, etten ole ollut suinkaan yksin tämän sivistysaukon kanssa.

Kenraali Douglas MacArthur tarttui molemmin käsin Hirohiton käteen kättelyn merkeissä. Hän ei tosin tiennyt, että keisari oli siihen aikaan niin jumalaisessa asemassa, ettei tavallisella kuolevaisella olisi ollut kulttuurissa mitään oikeutusta koskea tähän.

Niin mitähän olisin itse tehnyt? Tarttunut käteen, pokkaillut hölmön näköisenä vai yrittänyt jonkinlaista morjestusta?

Kaukaisten maiden kulttuuria ei tietenkään voi ymmärtää kunnolla ennen matkustamista ja paikallisten tapaamista. Kuitenkin minusta tuntuu, että koulujärjestelmä voisi antaa meille parempaakin ymmärrystä muiden mantereiden historiasta. Niin, historia siis opettaa nykypäivästä.

Jos nyt oikein muistan koulusta oppimani, niin homma meni jotakuinkin näin: kommodori Matthew Perry avasi Japanin 1800-luvun puolivälissä. Sen jälkeen feodaalijärjestelmä purettiin ja maa teollistui nopeasti. Sitten sodittiin Venäjän kanssa ja hyökättiin Pearl Harboriin.

Sodan jälkeen insinööritaito jatkoi kukoistamistaan ja Japanista tuli yksi maailman suurista teollisuusvaltioista.

Entäpä sitten naapurimaa Kiina? Marco Polo matkasi silkkitietä pitkin Kiinaan ja tarinoi eurooppalaisille matkastaan. 600 vuotta myöhemmin sodittiin oopiumista. Sitten tuli kommunismi ja Mao Zedong.

Mikä näitä pelkistettyjä historiakuvauksia yhdistää? Se, että meille on ominaista tarkastella Aasian historiaa ennen kaikkea länsimaisten kohtaamisien kautta.

Muromachi-, Senkogu- ja Edo-kaudet eivät kerro minulle mitään. Ming- ja Quin-dynastioiden välille en osaa tehdä eroa. Aasian maiden varhainen historia on minulle musta aukko. Valoa pimeään tuovat vasta ne hetket, kun meille tuttu kulttuuripiiri sulautuu osaksi Aasian historiaa.

Omien juuriensa tunteminen on tärkeää. Siksi historian opetus keskittyy eurooppalaiseen katseeseen.

Voisimmeko kuitenkin ymmärtää maailmaa paremmin, jos opetuksessa tarkasteltaisiin vieraiden mantereiden historiaa enemmän myös niiden omien juurten kannalta?