Kolumnit

Tietämättämme olemme valmistautuneet jo pandemiaan vuosia, meitä iäkkäämmillä tilanne on toinen

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Epäsosiaaliseksi haukutusta sosiaalisesta mediasta tulikin oikeasti sosiaalinen tänä epäsosiaalisena aikana. Tätä lausetta olen pureskellut mielessäni tällä viikolla usein.

Nuoret tuntuvat noudattavan hallituksen ohjeistuksia paremmin kuin vanhat. Syy on kuitenkin hyvin yksinkertainen: he ovat valmistautuneet pandemiaan jo vuosia, tosin itse sitä tiedostamattaan.

Iäkkäämmät saattavat kokea tulleensa vangituksi, kun päivittäiset ulkoilut ja ihmiskontaktit harrastuksissa tai huoltsikoilla jäävät sivuun, jos pitää eristää itsensä muusta maailmasta. Eikä se puhelinkaan korvaa niitä tee- ja kahvihetkiä.

Monille työikäisille korona-arki ei tarjoa suuria poikkeuksia. Perhe-elämän ja työn yhdistäminen aiheuttaa omat monimutkaisuutensa myös silloin, kun työtä ei tehdä kotona.

Tilastokeskus julkisti juuri ennen vuodenvaihdetta tilaston, jonka mukaan 90 prosenttia palkansaajista käytti työssään digitaalisia sovelluksia vuonna 2018. Videopalaverit ovat varmasti tulleet monille tutuksi vuosien saatossa, kun etätyön määrä on kasvanut.

Sama koskee myös koululaisia ja korkeakouluopiskelijoita. Sosiaalisten rientojen jääminen toki ärsyttää, mutta ärsytykseen ei kuole, ja synttäritkin voi juhlia verkkovälitteisesti.

Meidän ikäpolvemme voi nyt olla kiitollinen somettamisestaan. Vielä kymmenenkin vuotta sitten sosiaalisten kontaktien katkeamisen tuomaa ahdistusta olisi ollut vaikeampi käsitellä.

Iäkkäämpien syyllistäminen on tarpeetonta. Monet ovat verranneet tilannetta omiin nuoruusvuosiinsa, kun ne nyt jo vanhenneet vanhemmat eivät välttämättä päästäneet ulos rilluttelemaan ja kiertämään korttelia Ford Escortin takapenkeillä läpi yön.

Huoli kumpusi siitä, että he tiesivät, ettei maailma ole aivan niin vilpitön paikka kuin se nuoren silmissä on. Koitetaan me nyt vuorostamme ymmärtää, ettemme elä aina samassa maailmassa.

Sehän ei toki tarkoita sitä, ettei ohjeistuksia kannattaisi ja pitäisi kuunnella. Toivottavaa olisi kuitenkin, että torumisessamme löytäisimme sen saman hellyyden, jota hyvä kasvattaja tuntee nuorta kohtaan, kun perustelee tälle, miksi rajat ovat rakkautta.

Päivän lehti

31.3.2020