Kolumnit

Toinen erottelee teepussinkin neljän osaan ennen kierrätystä, toinen heittää roskat luontoon

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Tunnen yhden himokierrättäjän, joka pistää teepussinkin palasiksi. Niitin metalleihin, nauhan sekajätteeseen, paperin paperiroskiin ja loput biojätteeseen.

Sitten on heitä, jotka heittävät roskat luontoon.

Ihmettelen ravintolasta haettavien ruokien pakkauksien kohtaloa. Minne laitat ne jäljelle jäävät pakkaukset ruokasi syötyäsi? Roskiinko?

Tien päällä matkustaessa huomaa, että tienvarret ja ojat ovat täynnä roskia: muovipusseja, pizzalaatikoita, muovipulloja, lasipulloja. Lista voisi olla pidempikin.

Oletteko te, jotka tien varsille roskia jätätte, ajatelleet, että pusseja olisi voinut käyttää omien roskien keräämiseen? Laita sinne kädessäsi olevaan muovipussiin loputkin roskat ja heitä roskakoriin, ei luontoon. Jo tämä vähentäisi kummasti roskaamisen määrää.

Samankaltaisia ongelmia huomaa myös kaupungilla. Eniten roskia löytyy roskakorin vierestä.

Samalla vaivalla roskat laittaisi roskikseen, kun pudottaisi maahan. Jos lähin roskakori sattuu olemaan täynnä, voi seuraava olla tyhjempi.

Kun roskakori on täynnä, syyttävä sormi osoittaa kaupunkia, ei yksilöä. Yleisten roskakorien tyhjentäminen on kaupungin vastuulla. Jos ne ovat täynnä, on kaupungin ne tyhjennettävä. Kaupungin ja kaupunkilaisten vastuulla on hoitaa ympäristöä.

Roskaamisesta säädetään jätelaissa, jonka mukaan ”ympäristöön ei saa jättää mitään esineitä siten, että ne voivat aiheuttaa maiseman rumentumista tai viihtyvyyden vähentymistä”. Tulevatko turistit katsomaan jatkossakin Lapin kaunista luontoa, jos luontoon viedyt tölkit jäävät sinne? Onko meidän suomalaisten mukavaa itse mennä luontoon?

Oikeanlaisella kierrättämisellä säästetään rahaa. Samoja raaka-aineita voidaan käyttää uudestaan lähes loputtomasti, mutta vain jos ne kierrätetään oikein.

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan muovipullo maatuu metsässä 450 vuotta, lasipullo miljoona vuotta ja limutölkki yli 200 vuotta. Ne kaikki ovat uusiokäyttöön meneviä tuotteita, mutta luontoon heitettynä ne menevät hukkaan.

Miten roskaaminen voi olla mahdollista Suomen kaltaisessa maassa? Jos tämä meno jatkuu, pilaantuvat luonto ja ympäristö.

Pariisin keskusta on siirtynyt koko ajan kauemmas siitä alkuperäisestä, sillä siellä roskia on valtava määrä. Haluammeko me siis tehdä kaupunkimme keskustasta kaatopaikkaa?

Ihanteellisin olisi jotain kaikki samaan jäteastiaan heittävän ihmisen ja teepussin silppuajan väliltä. Emmekö voi tehdä tätä itsemme ja muiden hyväksi?

Maapallo on meillä lainassa tulevilta sukupolvilta.

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien kesäseteliläinen.

Päivän lehti

4.8.2020