Kolumnit

Tuhottukin taide on kulttuuria – Julkisen rahan leikkaaminen pelottaa ilkivaltaa enemmän

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kun Riihimäen vanhaan lasitehtaaseen pystytetty Ars Hämeen kesänäyttely tuhottiin, taiteilijat järkyttyivät. Taideteoksia tai edes kovaa talkootyötä ei arvostettu.

Ars Hämeen puheenjohtaja Mika Karhu julistaa, että vandaaliteko oli Suomessa ensimmäinen lajissaan. Tosiasiassa moni näyttely on joutunut samalla lailla järjettömän tuhoamisvimman uhriksi.

Riihimäen kesänäyttelyyn kutsuttu Kuvataideakatemian professori Villu Jaanisoo joutui puolitoista vuotta sitten todistamaan uudenvuodenjuhlinnan tiimoilla tehtyä tihutyötä. Hänen kierrätetyistä autonrenkaista rakentamansa iso gorilla sytytettiin tuleen Pasilassa.

Jaanisoo lausui tuolloin eräässä haastattelussa, että pystyy tajuamaan teon, vaikka se hävitti häneltä useamman vuoden ajan kestäneen työn. Hän näkee tuhoamisen miinusmerkkisenä luomisena.

Taiteilija haluaa työnsä näkyville. Tuhoajan käden jälkeä pääsee ihailemaan suppea joukko: kourallinen poliiseja, jälkien siivoajat ja töidensä kohtaloa surevat. Suuri yleisö joutuu tyytymään näkymästä napattuihin valokuviin tai videoklippiin.

Varkaat tuppaavat aina riehumaan ja jättämään jälkeensä melkoisen sotkun yhtä hyvin toimistossa kuin kaupassa. Vankilat ovat täynnä taiteilijoita.

Yhden taidenäyttelyn kohtaloa enemmän suren Riihimäellä kulttuurin kohtaloa. Kun päättäjiltä ja virkamiehiltä puuttuu taito arvostaa taidetta, puhutaan astetta vakavammista teoista kuin vandalismi.

Vuosikymmenten ajan kulttuuri ja liikunta ovat joutuneet taistelemaan kaupungin rahoituksesta. Säästölinja on voittanut.

Kun oma kaupunginteatteri loppui, Riihimäellä virkamiehet väänsivät suupielet hymyyn ja julistivat säilyttäneensä teatterin kaupungissa.

Totta, teatteri säilyi kaupungissa, mutta vierailijateatterina. Kun myös Allinnan Montun kesäteatteritoiminta luvattiin Bulevardin teatterille, vedetään matto kesäteatterin lipputuloista riippuvaisen Riihimäen nuorisoteatterin alta.

Onneksi Riihimäellä asuu enemmän kuin aktiivista kulttuuriväkeä, jota ei lannisteta. Jollei rahaa ole, toimitaan muuten. Näkyvimpiin saavutuksiin kuuluvat Vihreä talo ja teatteri Perikunta.

Minä riemuitsen aina, kun Riihimäeltä uutisoidaan kulttuurista. Jollei ole taidenäyttelyä, ei vandaalilla ole tuhottavaa. Elävä taide nousee lentoon tuhkasta kuin feenix-lintu.