Kolumnit

Turha itkeä näivettyneen kulttuuritarjonnan perään, jos et käy tapahtumissa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Havahduin viime kesänä siihen, että Hämeen linnassa tekemästäni turistikierroksesta oli ehtinyt kulua luvattoman paljon aikaa.

Jos Linnan Kehityksen tuoreita tilastoja on uskominen, niin en suinkaan ollut ainoa seudullisen lähimatkailuherätyksen kokenut. Lukujen valossa linna imuroi viime vuonna poikkeuksellisen hyvin väkeä saleihinsa.

Ja mikäs sen parempi tapa pitää omista nähtävyyksistä huolta kuin maksaa pääsylippu ja käydä niissä.

Sama periaate pätee tietysti myös muuhun kaupungin kulttuuritarjontaan: teatteriin, tapahtumiin ja vaikkapa klassisen musiikin konsertteihin.

Maailma on muuttunut sillä tavalla hyvään suuntaan, että museokävijöille eivät enää riitä pelkät seinät tai esineet. Ihmiset kaipaavat tarinoita ja elämyksiä.

Elämysten tarjoaminen pakottaa museot miettimään sisältöjään uusiksi. Ei riitä, että ihmiset käyvät, vaan heidät täytyy saada myös palaamaan.

Viime kesän linnavisiitti osoitti, ettei elämysten tarvitse olla suuren suuria ison rahan spektaakkeleita, vaan joskus pienetkin jutut riittävät.

Jos Hämeen linnaa nimittäin jostain on moitittu, niin siitä, että se ei takavuosina tarjonnut turistille juuri muuta kuin seinät ja tyhjät salit.

Se oli kaunis, mutta hengetön.

Nyt oli ilo seurata, miten japanilaisturistit jonottivat kokeilemaan kävijöiden kokeiltavaksi jätettyjä haarniskoita ja lastenkierrokselle ilmoittautuneet perheet katosivat keskiaikaisiin pukuihin sonnustautuneiden oppaiden matkaan.

Lapsellista? Ei ollenkaan, vaan oikeastaan sangen kekseliästä.

Mikä sen helpompi ja halvempi tapa markkinoida linnaa lapsiperheille tai japanilaisille kuin tarjota heille rekvisiittaa keskiaikaisessa miljöössä ja toivoa, että mahdollisimman moni jakaa kokemuksen oman sosiaalisen median kanavissaan.

Jälkeenpäin mietin, että Hämeen linna on monelle hämeenlinnalaiselle kuin se kirjahyllyn uumeniin unohtunut lapsuuden tai nuoruuden lempikirja.

Kansikuva on kirkkaana mielessä, samoin kirjan ja kirjailijan nimi. Vain sisältö on unohtunut, sillä kirjaa ei ole tullut vuosikausiin avattua.

Sama linnan kanssa.

Nyt kun linna on kuvattu joka ilmansuunnasta, niin olisikohan aika käydä vaihteeksi myös sisätiloissa?