Kolumnit

Tyhmät lääkärit ja nettiviisaat potilaat

Kyy puri – lääkäri luuli migreeniksi.

Päätä särki ja väsytti, mutta lääkäri ei ottanut tosissaan. Myöhemmin sain syöpädiagnoosin. 

Näitä tarinoita ovat iltapäivälehdet väärällään. Potilas kärsii, mutta tyhmä ja hoksaamaton lääkäri ei osaa auttaa.

Lääkäreiltä odotetaan aivan mahdottomia. Jokaisen tulisi osata antaa heti kättelyssä täysin oikea diagnoosi, vaikka oireet olisivat päänsärkyä ja väsymystä. Kuinkahan monta sellaista tautia on olemassa, joissa oireet ovat juuri nämä?

Useimmissa tapauksissa kyse ei onneksi ole mistään kauhean vakavasta, mutta joskus valitettavasti on. Kuitenkin se on huono lääkäri, joka olettaa, että jokaisen päänsäryn syynä on aivokasvain.


Siihenkään ei voida mennä, että otetaan heti ”kaikki kokeet”, niin kuin jotkut vaativat. Se olisi täysin mahdotontakin – ei taitaisi ihmisen fysiikka edes kestää kaiken tutkimista kerralla. Lisäksi terveydenhuoltomme rahoitus tulisi entistä kestämättömämmäksi, jos kovin paljon tehtäisiin varmuuden vuoksi -tutkimuksia.

Jo nyt kunnissa valitetaan sitä, että ostetut keikkalääkärit tulevat senkin takia kalliiksi, että he kokemattomuuttaan kirjoittavat turhia lähetteitä tutkimuksiin.

Ennen vanhaan sanottiin, että varma tapa alkaa tuntea itsensä sairaaksi on lukea lääkärikirjaa. Sieltä sitä löytyy tuttua oiretta itse kullekin. Ja kun kirjassa sitten sanotaan, että oire voi viitata siihen ja siihen syöpään, on mielenrauha tiessään vähintään joksikin aikaa.

Mutta nykyään mielenrauhansa saa katoamaan vielä tehokkaammin googlettamalla. Lääkärit ovat sanoneet, että hankalimpia potilaita ovat ne, jotka ovat etukäteen itse diagnosoineet vaivansa netin avulla.

Niin, monet potilaat taitavat olla aika vaikeita tapauksia – sairaudesta riippumatta. 


Silti yllätyin, kun luin filosofi Veikko Launiksen haastattelun. Hän kun on sitä mieltä, että potilaaltakin pitää voida vaatia jotakin.

Launis katsoo esimerkiksi, että potilaan tulee kertoa rehellisesti kaikki se, mikä saattaa vaikuttaa hänen hoitoonsa. Ei saisi salata mitään eikä liioitella yhtään.

Launiksen mukaan jotkut pyrkivät paisuttamaan oireitaan, jotta pääsisivät hoitoon mahdollisimman nopeasti.

Jos näin on, ihmettelen, miksei tällaisesta ongelmasta ole puhuttu aiemmin. Miten lääkäri-potilassuhde voi ollenkaan toimia, jos lääkäri ei voi luottaa siihen, että potilas puhuu totta? 

Ja mikä vakavinta, johtaako tämä siihen, että lääkäri ei aina usko sellaistakaan potilasta, joka koettaa puhua mahdollisimman totuudenmukaisesti? 

Itse kyllä ihmettelen, kuka on niin tyhmä, että valehtelee lääkärille. Voihan siinä tietysti päästä nopeammin hoitoon, mutta voi myös saada vääränlaista hoitoa. Lisäksi valehtelusta voi jäädä kiinnikin.