fbpx
Kolumnit

Tykkäätkö räksyttää vai avaatko suusi silloin, kun äänelle olisi oikeasti käyttöä?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Oletko joskus kuullut, että jotakuta olisi kutsuttu läskiksi, vinkuheinäksi tai ihan perkeleen rumaksi?

Ihminen taipuu moneksi, erityisesti itseään verrattoman säkenöivänä ihmisenä ja verbaalikkona pitävän suussa.

Kasvojaan myöten leimatut tatuointiyrittäjät Aleksandra ja Roope Säävälä kertovat Iltalehden haastattelussa, kuinka he elävät lapsiperhearkea jatkuvan arvostelun keskellä:

– 65 vuoden kokemuksella hyi helvetti! huusi eräs autonsa juuri tätä kommenttia varten pysäyttänyt kansalainen. Pariskunnan lapset olivat tilanteessa läsnä.

Lokaa on saanut muun muassa myös Olet mitä syöt -ohjelmaan osallistunut, tosi-tv-ohjelmien kautta ihmisten tietoisuuteen tullut Henna Kalinainen.

Nämä esimerkit ovat vain jäävuoren huippu. Arvostelua tapahtuu koko ajan, vaikka sitä ei dokumentoitaisikaan.


“Joukossa (varsinkin “keskustelupalstoilla”) ihminen alkaa käyttäytyä kuin koira laumassa.”



Miksi ihmeessä
ihmiset kuvittelevat, että heillä muka olisi oikeus arvostella toisten ulkonäköä?

Jokaisella on oikeus omiin ajatuksiinsa, mutta usein ihmiset unohtavat, että kaikkea ei ole pakko – eikä pidä – sanoa ääneen.

Haukkuminen on siitä jännä juttu, että joukossa (varsinkin “keskustelupalstoilla”) ihminen alkaa käyttäytyä kuin koira laumassa. Kun yksi räksyttää, muut lähtevät kakofoniaan mukaan.

Joskus tosin koirallakin tuntuu olevan enemmän empatiaa kuin ihmisellä, jolla kaiken järjen mukaan pitäisi olla edes jonkinlainen moraalikoodisto.

Ihminen saa tehdä aika paljon pahaa, ennen kuin luomakunnan kruunu viedään piikille.


“Eleetkin ovat kannanottoja.”


Vielä parempi olisi, jos ihminen pystyisi kiinnittämään huomiota myös sanattomaan viestintäänsä: eleetkin ovat kannanottoja.

Pidätkö sinä siitä, että sinua tuijotetaan pitkään? Tänä vuonna tuijottelua on tapahtunut varmasti tavallista enemmän: on kasvoilla maski tai ei.

Vanha sanonta: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Se tarkoittaa, että käyttäytymisen pelisäännöt opitaan kotona.

Avaatko suusi silloin, kun äänelle olisi oikeasti käyttöä?

Kiusaamiseen puuttuminen on nimittäin aikuisten vastuulla. Jos ajatusmaailma syystä tai toisesta nyrjähtää jo lapsena, on sitä hyvin hankala lähteä muokkaamaan aikuisena.


Lue myös:
Maailmasta ei ollut löytyä paikkaa itsetuhoiselle hämeenlinnalaisnuorelle: “Ainoa toiveeni oli kuolla” (27.6.2020)

Lue myös: Tunnettu ilmastoaktivisti Atte Ahokas jäi tauolle kokemansa häirinnän vuoksi – MLL: “Kiusaamisesta on tullut valitettavan arkipäiväistä” (13.5.2020)

Menot