Kolumnit

Työstä aiheutuvat kulut pitää korvata

Suomessa työpaikat ja työvoima kohtaavat huonosti. Vapaata työvoimaa on alueilla, jossa ei ole töitä.

Ongelma tiedostetaan, mutta päätökset pikemminkin heikentävät työvoiman liikkuvuutta kuin parantavat sitä.

Taannoin verottaja iski komennusmiesten päivärahoihin ja kilometrikorvauksiin. Jos komennusmies teki pitkään työtä samalla paikkakunnalla, verottaja katsoi sen vakituiseksi työpaikaksi, eikä hyväksynyt verottomia päivärahoja eikä kilometrikorvauksia. Moni matkatyöläinen sai jopa kymppitonnien veromätkyt.

Veropäätöksissä ei juuri painanut se, että vakituinen asunto oli toisella paikkakunnalla.

Nyt liikenneministeri Marja Kyllönen (vas.) esittää, että matkatöitä tekevien verottomat kilometrikorvaukset maksettaisiin vain 15 000 kilometriin vuodessa. Sen jälkeen korvaus olisi verollista.

Nyt oman auton käytöstä työajoihin saa 45 senttiä kilometriltä. Korvaus on laskettu niin, että se kattaa autosta aiheutuvat kulut. Ei muuta.

Ministerin laskujen mukaan valtio saisi ratkaisusta hyötyä 70 miljoonaa euroa vuodessa. Jos veroja kerätään työstä johtuvia kuluja verottamalla, ollaan pahasti pielessä.

Laskelmissa ei todennäköisesti ole otettu huomioon työllisyysvaikutuksia. Into matkatöihin lähtemiseen vähenee ja moni työ jää tekemättä.

Verojen keräämisen lisäksi ministeri Kyllönen on antanut ymmärtää, että veromuutoksella ohjataan käyttämään joukkoliikennevälineitä, busseja ja junia.

Ajatus ei ole tästä maailmasta. Toki junia ja busseja käytetään, jos se on mahdollista ja ajankäytöllisesti mielekästä. Valitettavasti vain harvaan asutussa Suomessa aikataulut ja reitit osuvat harvoin niin, että joukkoliikennevälineiden käyttö olisi mielekästä tai edes mahdollista.

Työntekoa ei Suomessa tulisi vaikeuttaa, vaan helpottaa. Työntekijän on kyettävä liikkumaan työssään paikasta toiseen niin, ettei hänelle synny siitä taloudellista rasitetta.

Ihan samoin pitäisi asioiden olla niissäkin tilanteissa, jolloin työtä tehdään kotipaikkakunnan ulkopuolella ja siellä joudutaan yöpymään.

Kansanedustajilla on hyvää kokemusta siitä, miten liikkuva työ ja vieraalla paikkakunnalla työskentely rasittavat taloudellisesti. Siksi he ovat saaneet työehtoihinsa pykälän, joka takaa verottoman kulukorvauksen. Sen nostaminen ei edellytä ajopäiväkirjoja, päivärahaselvityksiä tai muita kuitteja.

Kansanedustajan veroton kulukorvaus on noin 1700 – 2000 euroa asuinpaikasta riippuen. Kuluja syntyy ja korvaus on varmasti aiheellinen. Voi vain kuvitella, miltä tällaiset kuititta saadut kulukorvaukset tuntuvat roiseja mätkyjä saaneista matkatyöläisistä.

Verotuksen pitäisi periaatteessa kohdella tasavertaisesti kaikkia palkkaa tai palkkioita nauttivia. Näin ei kuitenkaan Suomessa ole.