Kolumnit

Työttömät byrokratian pyörteissä – Ihan lähellä

Kuva: -
Kuva: -

Terve, arvon virkamieskollega! Tultiin oikein naapurikaupungista isolla porukalla katsomaan, miten teillä täällä Hämeenlinnassa hoidetaan työttömien asioita. Meidän korviimme on kantautunut, että olette kehitelleet vähän erilaisempia malleja ja tarjonneet kuntouttavana työtoimintana kaikenlaista uutta ja taidevetoista.

– Hei vaan, arvon virkakoneiston edustaja naapurikaupungista! Kyllä vain, meillä oli hieno työllisyyshanke Työnpaikka, jossa kehitettiin uusia toimivia toimintamalleja ja palveluita niin, että ne tukisivat vaikeasti työllistyviä pääsemään takaisin kuntoon ja töihin. Yksinkertaisesti kyselimme työttömiltä, miten voisi saada pidettyä mielen kunnossa ja ihmisen työkykyisenä.

– Kuulostaa järkevältä, kysyä asiakkailta itseltään. Mitä he vastasivat?

– Vaikka mitä. Yhtenä kärkenä oli toive vähemmästä byrokratiasta ja joustavuudesta ja siitä, että saisi tehdä jotain itseänsä kehittävää ruuvien pussittamisen sijaan.

– Miten sellainen on mahdollista?

– On se mahdollista, kun uskaltaa tehdä ja nähdä asiat eri kanteilta ja oikeasti miettiä, mikä palvelee meitä kaikkia tässä kaupungissa parhaiten.

– Meidän kaupungissamme hankkeet tuppaavat jäämään sinne mappi ö:hön. Teillä ilmeisesti tehtiin eri tavalla tässäkin?

– Hankkeen aikana aloitetut hyvät käytännöt jäivät elämään OVAT-toimintana. Mottona: Osallistu, Vaikuta, Aktivoidu, Toimi! Meillä on ollut kaikenlaisia ryhmiä liikunnasta palstaviljelyyn, taideolkkariin ja teatteriin. Yksi nerokkaimmista ideoista oli yhdistää esimerkiksi ruoka- ja talouskurssit yhteen, jolloin voitiin päästä käsiksi vaikeisiinkin asioihin ruoanlaiton lomassa.

– Taideolkkarissa on toteutettu projekteja ammattitaiteilijoiden johdolla, Tuulimylly Teatterissa asiakkaat ovat päässeet kehittämään sosiaalisia taitojaan ja saaneet apua muun muassa esiintymisjännitykseen.

– Vau, teatteria ja taidetta, kuulostaa todella innovatiiviselta! Teillä taitaakin olla aktiivisia työttömiä eikä vain kattoon syljeskeleviä laiskureita?

– Jo vain, toiminnat on järjestetty kuntouttavana työtoimintana. Ryhmät ovat melkein kaikki täysiä, ja sekä asiakkaat, sosiaalityöntekijät että palvelun tilaaja ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Olemme käyttäneet vain ammattitaiteilijoita näissä hommissa, jälki on sen mukaista.

– Ammattitaiteilijat! Tämä merkitään muistiin.

– Hauskinta tässä on se, että teatterissa ryhmäläiset ovat joka keväisissä näytelmissään itse ideoineet heille tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja ja käsitelleet työttömyyttä eri näkökulmista, joskus jopa itseironisella otteella. Kyllä tällainen harmaa byrokraattikin on niissä saanut tuntea joskus terävän piston sielussaan.

– Hei, tämä alkaa kuulostaa todella kiinnostavalta. Miten meinaatte jatkossa kehittää tätä OVAT-toimintaa?

– No, nyt olemme taas uuden jännän äärellä, ja tällä kertaa ajattelimme ajaa ne ryhmät alas ja valmistautua valinnanvapauteen tekemällä toiminnasta vähän byrokratiavetoisempaa. Haluamme laittaa kaikki palveluntarjoajat samalle viivalle luomalla uusia säädöksiä ja velvoitteita ja alistamalla kaiken toiminnan palvelusetelin piiriin. Samalla nostamme mukanaoloehtoja ja rimaa niin korkealle, ettei nykyisillä pientuottajilla ole enää mahdollisuuksia osallistua. Bonuksena tässä paketissa on se, että sosiaalityöntekijä ei saa enää kertoa mitä palveluita on tarjolla, vaan asiakkaan tule itse tutustua niihin netissä. Miltäs kuulostaa?

– Kuulostaa ihan samalta kuin mitä me olemme tehneet aina. Eiköhän palata jengi takaisin kotiin.

Kirjoittaja on näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja, Hämeenlinna.