Kolumnit

Akateemisestikin koulutetut ovat digitalisaation vuoksi ihan pihalla

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Juhannusviikolla tuli hiki monesta syystä. Yksi niistä oli sosiaali- ja terveysalan järjestön Sosten julkistama tutkimus digitalisaatiosta ja sen vaikutuksesta ikäihmisten elämään.

Järjestö oli värvännyt joukon vanhuksia tekemään havaintoja omasta arjestaan. He olivat kaikki korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka olivat työelämässä olleet tekemisissä tietokoneiden ja muiden älylaitteiden kanssa.

Siitä huolimatta he kertoivat tutkimuksessa, että heidän oli hankalaa asioida sähköisesti pankin ja Kelan kanssa. Myös lippujen ostaminen ja automaattien käyttäminen oli hankalaa. Kun arki pyörii digitaalisesti, kärryiltä putoaminen johtaa syrjäytymiseen, eikä esimerkiksi koulutus suojaa siltä.

Tukimusryhmää vetänyt sosiaalipolitiikan professori emerita Briitta Koskiaho sanoikin, että tutkimuksessa oli mukana akateemisesti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat ihan pihalla.

 

Itse kuulun siihen yli viisikymppisten porukkaan, joka on saanut tietokoneen työkaluksi työuran alkupuolella. Ensimmäiset lehtijuttuni näpyttelin kirjoituskoneella, mutta hyvin pian toimituksiin kannettiin ensimmäiset päätelaitteet.

Sen jälkeen työ on ollut jatkuvaa uuden tekniikan opettelua, ja se on sujunut kuta kuinkin hyvin, ei omasta vaan firman it-osaston ansioista.

Siitä huolimatta kotioloissa yhteiselo älytelevision ja muiden laitteiden kanssa on ollut välillä myrskyisää. Kainalot hikoavat heti, kun älytelkkarin kanavapaketti alkaa takkuilla tai netti-tv-lähetys jumittaa.

Tosin asiantuntevaa apuakin on onneksi tarjolla. Viimeksi suoratoistopalvelun puhelinapu neuvoi pelkän telkkarin merkin ja summittaisen iän perusteella näppäinyhdistelmän, jolla jämähtänyt sivusto alkoi taas toimia. Helpotuksen tunne oli suuri.

 

Tämän tästä kauhistellaan uusavutonta nuorisoa, jolle vanhan kansan perustaidot ovat täysin tuntemattomia.

Nykyisin myös digitaidot ovat perustaitoja, joita on syytä opiskella ja pitää yllä. Tutkijaryhmä ehdottaa muun muassa, että jokaiseen kuntaan pitäisi perustaa neuvontakeskuksia, jotka auttavat digiongelmissa.

Hämeenlinnassa esimerkiksi kirjasto on jo pitkään järjestänyt digilaitteiden käytön opastusta eikä tämäntyyppisen neuvonnan tarve taida vähentyä ihan äkkiä. Kehitys kehittyy.