Kolumnit

Uus-uusavuttomat vastarannankiisket

Joskus totuus löytyy sanomalehden tekstaripalstalta.

”Jos nuori ei osaa perata silakoita, häntä pilkataan uusavuttomaksi. Jos vanha ei osaa ostaa junalippua, haukutaan VR”, kirjoitti nimimerkki Jape Aamupostissa tämän viikon perjantaina.

 

Meistä jokainen tietää varmasti ainakin yhden sellaisen ihmisen.

Sellaisen, joka ei suostu koskemaan mihinkään tietotekniseen laitteeseen tai joka hoitaa pankkiasiansa kalliisti ja hankalasti konttorin tiskillä, vaikka hänelle tarjottaisiin ilmaista pankkiautomaattikorttia.

Ihmisen, joka on jossain kohtaa elämässään päättänyt, että nyt on kaikki juuri niin kuin pitää ja hypännyt pois kehityksen kelkasta omaan pysähtyneeseen aikakuplaansa.

Osa heistä jopa ylpeilee osaamattomuudellaan ja vaatii maailmaa muuttumaan takaisin.

Minä kutsun heitä uus-uusavuttomiksi.

 

Itseään nuorempien pilkkaaminen on perinteistä suomalaista kansanhupia. Mikäs sen hauskempaa kuin ihminen, joka ei osaa niitä taitoja, joita MINUN nuoruudessani tarvittiin hengissä pysymiseen ja elämässä pärjäämiseen.

Myönnän olevani näillä kriteereillä itsekin uusavuton. En osaa perata kaloja ja viimeistään armeijassa opin, että puiden pilkkominen ja nuotion sytyttäminen eivät kuulu ydinosaamisalueeseeni.

Mutta miksi niiden edes pitäisi kuulua? Ostan ruokani kaupasta eikä klapejakaan kulu, kiitos kaukolämmityksen.

Jos tilanne muuttuu, on minulla aikomus sopeutua. Olisi suoranaista tyhmyyttä vain käpertyä sikiöasentoon kiroamaan kavalaa maailmaa ja kuolemaan kylmyyteen hakkaamattoman halkopinon äärellä.

 

Ennen kaikki ei ollut paremmin, mutta oliko samanlaisia jääriä silloinkin?

Protestoiko väki hevoskyytien vähenemistä kun rautateitä rakennettiin tai kieltäytyikö joku ottamasta lankapuhelinta, kun kirjekin kulkee?

 

Uudet asiat eivät ole mahdottomia. Tietotekniikan käyttäminen ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nyt.

Tablettia ja yksinkertaisia sovelluksia osaa käyttää jo kaksivuotiaskin, joten miksi ei aikuinen ihminenkin.

Ne ovat ihan oikeasti elämää helpottavia välineitä, joihin kannattaisi tutustua edes ennakkoluulojen vähentämiseksi.

Oppia voi hakea ilmaisista opastuksista kirjastoissa tai palvelutaloissa. Niitä löytyy lehden tapahtumakalenterista joka viikko.