Kolumnit

Vain kerran tuli paskaa portin pieleen

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Olo on kuin ylioppilaskeväänä, maailma on täynnä mahdollisuuksia. Ai miksi niin? Koska jokapäiväinen työ ei enää kahlitse ja joitain killinkejä on luvassa eläkettäkin.

Kun työpäiviä on jäljellä nolla, olo on myös hölmistynyt, vuodet kuluivat nopeasti.

Työ on ollut älyttömän mielenkiintoista. Siksi kai uurastin pari vuotta yli alimman eläkeiän, mutta aikansa kutakin. On nuorten vuoro saada töitä.

Ylioppilaskeväänä minulla oli vain yksi urasuunnitelma: tähtäsin toimittajaksi, enkä ole pettynyt. Tosin sittemmin olen löytänyt muutaman muunkin mielenkiintoisen alan. Maailmaa voi parantaa muutenkin kuin kirjoittamalla uutisia.

Tuolloin 70-luvun hämyisinä vuosina toimituksissa vedettiin tupakkia posket lommolla. Urheilutoimituksen pöydällä oli avoimesti viskipullo, joka vajeni illan mittaan. Lounaat lähiravintoloissa venähtivät toisinaan pitkiksi, mutta jotenkin lehti aina ilmestyi.

Niistä ajoista toimittajan työ on virkamiehistynyt todella paljon, onneksi. Tosin kyllä kapakoissa roikkumisessa oli puolensa, sillä siellä kuuli hyviä uutisvinkkejä.

Ensimmäiset hellyttävän yksinkertaiset tietokoneet tulivat 80-luvun alussa. Nuo vihreät pöntöt olivat allergisia naistoimittajille. Silloinen it-reiskamme, Leo Pasanen, selitti sukkahousujen olevan niin sähköisiä, että tietokone saattaa niistä seota.

Digi tuli toimituksiin ensimmäiseksi kameroissa, joita valokuvaajat vieroksuivat. Sähköpostiosoite taisi olla yhteinen koko toimitukselle. Internetistä mainittiin, että siellä on pelkkää valetta.

Joku johtajaherra lupasi, että hänelle voi kyllä soittaa koska vain, sillä puhelu tulee hänen taskuunsa. Ihmettelin sitä kovasti, koska itselläni oli Lammin aluetoimituksessa matkalaukun kokoinen matkapuhelin ja sekin oli olevinaan hieno.

Mitä oli, kun ei ollut somea? Palaute oli huomattavan konkreettista. Kerran tuli lavallinen lehmänpaskaa portin pieleen, sen ajan vihapuhetta. Tieriitaa koskenut uutisointi ei ollut miellyttänyt kaikkia osapuolia.

Jotkut pitävät uusia digitaalisia viestintäkanavia ja -alustoja uhkana, mutta nekin ovat mahdollisuus. Niitä oppii käyttämään iäkkäämpikin ihminen ja niiden mukana avautuu kokonaan uusi maailma.

Sitä paitsi digi tarvitsee sisältöä siinä missä perinteinen painettava mediakin ja sitä tuottamaan tarvitaan yhä ihmisiä.