Kolumnit

Vain merimetso ja susi sytyttävät salaliittosyytteitä

Kuva: -
Kuva: -

Vihervassari, vegaani ja muutenkin homo.

Lapseton ituhippi ei ole metsässä tai merellä käynytkään, vaan halailee Helsingin Keskuspuistossa tutkijakavereineen susia, puita, merimetsoja ja toisiaan antennipipo päässä.

Että semmoista lukijapalautetta. Eikä ensimmäistä kertaa.

 

Pitkähkön ympäristöjournalistin urani aikana olen säästynyt pahimmilta hyökkäyksiltä. Kateeksi ei käy esimerkiksi rikoksista tai trolleista kirjoittavia kollegoja.

Ryöpytystä tulee silti ympäristöaiheistakin riittävästi. Mielenkiintoista on se, että sytykkeiksi kelpaavat oikeastaan vain susi ja merimetso.

Ainoastaan ne herättävät heti toimittajan ja haastateltujen tutkijoiden henkilöön, asian ohi purevan “palautteen”.

Kärkiaiheisiin näyttää tassuttavan nyt myös kultasakaali. Tyrkyllä ovat lisäksi harmaahylje, henkilöautoilu, hiilinielut ja kasvisruoka.

 

Yleensä kolumni osataan erottaa uutisesta ja haastateltavan sanomiset journalistin omista ajatuksista.

Merimetson ja suden kohdalla tämä ei päde. Itsekin olen saanut syytteitä objektiivisuuden puutteesta tai faktojen vääristelystä käytännössä vain näissä aiheissa.

Merkillisintä on toistuva väite henkilökohtaisen hyödyn tavoittelusta.

En käsitä, millaista etua saan siitä, että susi ei kuole Suomessa sukupuuttoon. Miksi ihmeessä merimetson kannankasvu olisi toimittajan märkä päiväuni?

 

Mikä sitten yhdistää merimetsoa ja sutta? Ainakin kiihtyvä muutos.

Maaseudulla ja rannikolla elettiin pitkään ympäristön suhteen tasaisemmissa olosuhteissa kuin tällä vuosituhannella. Muutos tuli kuin varkain ja monesta suunnasta.

Suomen luonto ja lainsäädäntö ovat nyt osa Eurooppaa.

Itämeren ekologinen mullistus ja ilmastokatastrofi ovat kaoottisia kokonaisuuksia, joista on vaikea saada otetta.

Yksittäisiä syyllisiä muutosten takana on mahdoton osoittaa. Ja mikä pahinta, olisi pakko katsoa myös peiliin.

 

Asiat yksinkertaistuvat, kun ottaa tähtäimeen näkyvän kohteen – ja mieluusti sellaisen, jota pääsee ampumaan.

Susi ja merimetso uhkaavat käsitystä siitä, että muutospaineen edessä edes luontoa voisi tai olisi oikeus kontrolloida. Samalla ne joutuvat edustamaan EU:ta, rakennemuutosten tuomaa epävarmuutta ja menetysten uhkaa.

Lajeista pääseminen sisältää unelman paluusta vanhaan.

Objektiivisuuteen pyrkiville journalisteille ja tutkijoille ei tässä maailmankuvassa ole tilaa. Kun vihollinen on valittu, joka ikisen on oltava joko sen puolella tai sitä vastaan.

Kirjoittaja on Lännen Median ympäristötoimittaja.