fbpx
Kolumnit

Välittäminen on osa elämää

Tunnustan. Muisti pätkii.
 
Kasvot tunnistan, nimeä en muista. Tähän ilmiöön törmään liki päivittäin. Tiedän tarkkaan mihin viiteryhmään tuttu kasvo kuuluu, missä asioissa olen hänen kanssaan ollut tekemisissä. Vain nimi puuttuu.
 
Tuttavapiirissä vallitsee sama meininki.
 
Kysyin muistiasiantuntijalta, olenko jo muistisairas. Kuulemma en. Korvien välissä oleva kovalevy vain ei kaikilla taltioi tarjottua tavaraa niin kuin tietokoneen muisti. Terveenkin ihmisen kovalevy on rajallinen.
 
Välillä tuntuu, että sieltä aivojen kovalevyltä olisi hyvä putsata melkoinen osa tiedostoja. Toisaalta, emmehän olisi persoonallisuuksia ilman omia muistijälkiä. Jokainen on sellainen kuin on, muistaa mitä muistaa. Toiset muistavat vähemmän toiset enemmän. Toiset muistavat tarpeellista, toiset tarpeetontakin.
 
Oman lapsuuden ensimmäiset muistikuvat ovat pihamaalla potalla istumisesta kauniina kesäpäivänä, kun naapurin taksimies tuli arvioimaan, että ”siinäpä on poijjalla tärkeä istunto meneillään”. Niin oli. Onneksi niitä vastaavia hommia on riittänyt tähän saakka. Muuten olisi elo paljon kurjempaa.
 
Mutta on se nurjempi puoli muistamisessa. Sairauksien runtelemat aivot voivat tehdä tepposia jo nuorehkona, mutta varsinkin vanhuusiässä. Nuorimmat sairastuneet ovat alle nelikymppisiä.
 
”Raskasta on seurata, miten oma äiti alkaa käyttäytyä oudosti, epäilee kaikkia varkaiksi ja kääntää kaikki asiat hankaliksi. Mistä ja miten saada apua?”
 
”Pyörätuolilla autoon ja kotiin vaimon synttäreille. Söi ja joi autettuna. Ennen lähtöä äiti kysyi isältä: Tunnetko minua? Isä katsoi vähän aikaa ja pudisti päätään. Ei mitään tuntemisen kipinää syntynyt silmiin.
 
Se oli viimeinen käynti kotona. Turha enää viedä. Käymme katsomassa jatkossa dementiaosastolla ja otamme ulos tuulettumaan pyörätuolissa. Olen jo menettänyt isän, vaikka hän vielä elää.”
 
Lainaukset ovat muistisairaiden omaisten käymistä keskusteluista sosiaalisessa mediassa.
 
Muistisairaan diagnoosi kirjoitetaan joka päivä kymmenille suomalaisille. Jollakin tapaa muistisairaus koskettaa jo yli miljoonaa suomalaista. Se on viidesosa kansasta.
 
Yksi näkyvä arjen totuus on, että Suomessa katoaa lähes päivittäin muistisairaita ihmisiä. Poliisin ja muiden viranomaisten työtaakka kasvaa.
 
Muistiliitto järjesti juuri Välitä -kampanjan. Meitä rinnalla kulkijoita muistutettiin siitä, että lähimmäisestä voi pitää huolta hyvinkin pienillä teoilla. Kyse on juuri välittämisestä.
 
Tämäkin kampanja lähti liikkeelle vasta murheellisen tapahtumaketjun seurauksena.
 
Viestintäkampanja sai alkunsa traagisesta tosielämän tarinasta, jossa muistisairas jätettiin paleltumaan hankeen kenenkään välittämättä. Vanhempi naishenkilö sai hortoilla talvipakkasessa yövaatteissa ja aamutossuissa kenenkään kiinnittämättä mitään huomiota. Harhailevan naisen oli havainnut moni, mutta sulkivatko ihmiset silmänsä näkemältään vai eivätkö vain ymmärtäneet puuttua asiaan?
 
Vanhus paleltui kuoliaaksi.
 
Välitä.

Menot