Kolumnit

Valoton tuontiauto sukeltaa pimeästä

Hämärtää ja sataa tihuttaa. Maantiellä tulee vastaan valoton auto, toinen ja sitten kolmas.

Olen ihmetellyt, eikö nykyisin jo lähes kaikissa autoissa pitäisi olla automaattinen valomuisti, jotta autoilijan itsensä ei tarvitsisi lähtiessään napsauttaa valoja päälle.

Valottomat autot eivät kuitenkaan ole ennen valomuistin yleistymistä valmistettuja autovanhuksia, vaan uudehkoja länsiautoja. Merkki on lähes järjestään Mercedes, BMW tai Audi.

Piipahdus internetin keskustelupalstoille paljastaa, että saman on havainnut moni muukin.

Kyse on käytettyinä maahan tuoduista autoista ja Saksastahan niitä autoja enimmäkseen käydään hakemassa. Siellä autoissa ei käytetä valomuistia, koska päiväsaikaan ajetaan sammutetuin lyhdyin.

Valomuistin jälkiasennus tai uudelleen ohjelmointi ei yleensä olisi kovin suuri investointi, mutta siihen autonostajien rahat eivät enää näytä riittävän. Eikä autonomistajan oma muisti puolestaan näytä pelaavan liikkeellelähtötilanteessa läheskään aina.

Valomuistista on lyhyt matka suomalaiseen valopakkoon. Sen järkevyydestä ja tarpeellisuudesta saa nopeasti aikaiseksi kiihkeän keskustelun.

Suomen lain mukaan moottoroidussa ajoneuvossa on käytettävä aina ajon aikana ajo- tai huomiovaloja, myös kaupunkialueella ja keskellä kirkasta kesäpäivää. Hämärällä puolestaan on vaihdettava huomiovalot ajovaloihin. Näin on laki sanonut jo vuodesta 1997 lähtien.

Samansisältöinen määräys on voimassa myös muissa Pohjoismaissa sekä Virossa, Unkarissa ja Sloveniassa.

Netissä keskustelija syyttää toista sokeaksi, jos ei näe keskellä päivää valotonta autoa. Hän vetoaa valottomuutta puolustaessaan siihen, että valojen käyttö syö bensiiniä ja valomuisti kuluttaa lamppuja.

Toinen muistuttaa turvallisuudesta ja ihmettelee, miksi vastapuoli on ylipäätään hankkinut ison ja suuriruokaisen auton, jos kerran bensiinissä pitää pihistää desilitra satasella.

Sen verran valojen käyttö tutkimusten mukaan vie bensiiniä. Tosin sitäkin epäillään, että tutkimukset ovat olleet valoja valmistavan yrityksen tilaamia ja tulokset heidän toiveidensa mukaisia.

Minulle ajovalot ovat kuin turvavyö. Kun niiden käyttöön on tottunut, ilman ei oikeastaan edes osaisi olla.

Syksyn pimeyden keskellä täytyy silti joskus oikein tarkistaa, palavatko valot oikeasti, kun märkä tie tuntuu imevän valon itseensä.

Samoin tekisi mieli ajaa pimeällä moottoritiellä koko ajan pitkät valot päällä. Moottoritienopeus ja lyhyiden valojen kantama eivät aina tunnu turvalliselta yhdistelmältä, sillä kaukana vastaantulijan kaistalla liikkuvien autojen valoista ei ole apua oman kaistan valaisemiseen.

Mutta yritäpä ajaa hetki pitkillä. Ensimmäinen vastaantuleva raskaan liikenteen kuski palauttaa sinut nopeasti takaisin ruotuun läväyttämällä kirkkaat valonheittimensä lähietäisyyltä päin naamaasi.