Kolumnit

Vanajaveden näkymä tarjoaa joka-aamuisen retriitin, jota ei saa hävittää

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Ehkä muistat ne seitsemänkymmentäluvun harmaat patterit, jotka hehkuivat polttavan kuumina pakkaskelillä. Jos patteria koski, saattoi polttaa sormensa.

Vaikka en osannutkaan vielä ruotsia, tiesin että får ej täckas tarkoittaa ei saa peittää. Tulipalon vaara oli ilmeinen, jos patterin olisi peittänyt.

 

Joka työaamu ihailen Hämeenlinnan upeaa luontoa ajellessani autolla rautatieasemalle. Joskus ihailen upeaa auringonnousua, toisinaan usvaista ulappaa tai hiljalleen uiskentelevia sorsia.

Katselen sateen ropinaa veden pintaan, nietokseen peittyneitä puita tai pimeässä hohtavia vastarannan valoja. Sama upea maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan, talvisesta nietoksesta, kevään kirkkauteen, kesän vehreyteen ja syksyn kuulauteen.

Toisinaan ajan auton tien viereen, sillan kupeeseen. Pysähdyn ihailemaan maisemia ja otan muutaman valokuvan, jos vielä on aikaa junan lähtöön. Ehkä joskus vielä teetän ottamistani valokuvista pienen valokuvanäyttelyn!

 

Upea luonto ja upeat Vanajavesi-näkymät ovat kiinteä ja tärkeä osa Hämeenlinnan identiteettiä. Luonto on ainakin minulle ehdottomasti yksi tärkeimpiä Hämeenlinnassa pitäviä seikkoja.

Ainutlaatuinen luonto sekä vanhan kaupungin ja linnan henki huokuu jotain sellaista, mitä muut radanvarsikaupungit eivät voi tarjota.

Kahden muualla töissä käyvän aikuisen ja kahden lapsen arki ei ole aina niin helppoa. Muutto muualle on käynyt monta kertaa mielessä vuosien varrella.

Hämeenlinnassa on meidän näkökulmastamme kolme ylivertaista seikkaa, jotka pitävät meitä täällä.

Upea luonto, ainakin toistaiseksi kohtuulliset pendelöintiyhteydet, ja se että kaikki on kantakaupungissa lähellä. Ne kolme asiaa, ovat saaneet meidät jäämään.

Niistä asioista on pidettävä kiinni kynsin ja hampain, mikä toimivat asukkaita pitävänä voimana!

 

Yksi tärkeä osa keskustavisiota on Paasikiventien linjaus. Suunnitelmissa on ollut kaavoittaa Vanajan rantaan kerrostaloja, jolloin Paasikiventien linjausta siirrettäisi lähemmäs keskustaa.

Tällöin Paasikiventietä ajaessa upea maisema Vanavedelle peittyisi. Jos uusi linjaus toteutuu, ainakin minun idyllisestä Hämeenlinnastani katoaisi tärkeä palanen. Joka aamuista retriittiä ei enää olisi.

Se ei riitä, että rantareitti säästetään, vaan koko Hämeenlinnan bulevardi Vanajavesi-näkymineen pitää säästää.

Hämeenlinnan strategia, ilman asukkaita pitävää liimaa, ei toimi! Jos Vanajaveden upeat näkymät peitetään kerrostaloilla, strategialta putoaa pohja pois.

Upeiden maisemien pitää olla meidän kaikkien yhteistä omaisuutta, eikä pelkästään rantareitin kulkijoiden tai muutamien talon asukkaiden. Lautta palaa! Får ei täckas, sanon minä!

 

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen äiti, työelämän kehittäjä ja liikkeenjohdon konsultti. Kirjoittajan löytää Twitteristä nimimerkillä @kalehto.