Kolumnit

Vanhan kaupungin vanhojen talojen tarinoita ja ihmisiä ei saa unohtaa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Siitä on varmasti viisitoista vuotta, kun avasin ensimmäisen kerran yhden Yrjö Vihervuoren arkiston kansioista. Vanhalle makulatuuripaperille kirjoituskoneella naputetut Hämeenlinnan ruutukaavan talojen tarinat veivät mukanaan. Vuosien varrella arkisto tarjosi minulle kymmeniä jutunaiheita ja tiedonmurusia menneestä ajasta.

Niin siinä sitten kävi, että vanhat talot veivät minut mennessään.

Kun nyt katselen kaupungin keskustaa, en näe vain tylsiä elementtikerrostaloja, vaan ammoisina aikoina niiden tonteilla olleita vanhoja puutaloja.

Mukulakivikaduilla kävelevät enok rytköset, fredrika wetterhoffit ja skogsterin veljekset. Takavasemmalla polkee Ensio Kurki-Suonio ikiaikaisella munamankelillaan kohti synnytyssairaala Höyhensaarta. Vanhat uimahuoneet täplittävät Vanajaveden rantoja ja vain kivenheiton päässä uitetaan hevosia.

Maanantaina jään kolmen kuukauden virkavapaalle tutkimaan Yrjön arkistoja ja digitoimaan niitä. Jossakin kaukaisuudessa siintää haave kirjasta, jonka sisältö olisi tulvillaan tarinoita.

Toivottavasti saavutan joskus kunnianhimoisen tavoitteeni ja saan tiedot kaikkien kaupunkilaisten käytettäväksi internetiin. Kun nyt katson arkistovuorta työhuoneessani, tavoite tuntuu kovin kaukaiselta. Toisaalta – mitäpä minä en vanhojen talojen puolesta tekisi.

Mikään ei ole niin arvokasta kuin vanhan kaupungin vanhat tarinat ja menneiden aikojen ihmiset. Me emme saa antaa eilisen unohtua.

En yhtään kummastele Facebookin eri kaupunkien vanhojen valokuvien ryhmien valtavaa suosiota.

Ryhmistä yksi suosituimpia on Metsänkylän navetan Pia Kuurman perustama Pelastetaan vanhat talot -ryhmä, johon on liittynyt yli 55 000 ihmistä. Menneiden vuosikymmenten Hämeenlinnassa vanhoja valokuvia tiirailee yli 10 000 ihmistä, eivätkä pekkaa pahemmaksi jää muidenkaan kuntien ryhmät.

On komeaa, että vanhojen kuvien ryhmät ylläpitävät yhteistä muistiamme ja kokoavat samanhenkiset yhteen.

Nostalgia on nyt kovassa kurssissa ja kotiseuturakkaus sykkii kiivaana tässä yhä epävarmemmassa maailmassa. Nyt, kun neljästä vuodenajasta näyttää tulleen pitkä ja harmaa marraskuu, on lumista maisemaa mukava muistella edes vanhoista valokuvista.

Menot