Kolumnit

Vanhat synnit paljastuvat vesistöistä – Pinnan alle kätkettiin niin pommit kuin jätteetkin

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Siinä oli monen suomalaisen kunnan, yrityksen ja viranomaisen jätehuollon kultainen ohjenuora aivan viime vuosikymmeniin saakka. Voisi puhua ihan maan tavasta, kun ikävät asiat tuupattiin meriin ja järviin.

Ja mikäs ettei, kyllähän Suomessa vesistöjä riittää. Ja niistä monet ovat vielä niin mukavan sameitakin, että upotetut asiat palasivat harvoin enää näkyviin tai mieliin.

Ahvenistolla puolustusvoimat korjaa parhaillaan omia jälkiään sukeltamalla käsikranaatteja suositun ulkoilualueen rantavesistä.

Löytö ei ole edes harvinainen, sillä vanhentuneet ja ylimääräiset räjähteet oli pitkään tapana viedä lähimmän järven jäälle ja tuupata avantoon piiloon. Helppoa ja halpaa!

Nyt siitä helppoudesta ja halpuudesta maksetaan vuosittain noin 600 000–700 000 euroa, kun raivaajasukeltajat käyttävät tuhansia työtunteja kaivaessaan räjähteitä yksi kerrallaan esiin vesistöjen pohjamudista. Kuopion Neulalahdessa näitä töitä on tehty jo 1990-luvulta lähtien, jotta armeijan vanhaa rantaa päästäisiin rakentamaan.

Halpaa ja helppoa oli myös muiden jätteiden hävittäminen silloin vanhaan hyvään aikaan.

Hämeenlinnan läpi virtaava Vanajavesi oli 1960-luvun loppupuolella sellainen yleinen kaatopaikka, että keväisin Hämeen Sanomatkin kirjoitti veneilyä haittaavista kiinteistä jätekasoista Vikmaninlahdella ja linnan edustalla.

Vuonna 1965 lehdessä haaveiltiin jo siitä, että Vanajavedestä saattaisi jonain päivänä vedenpuhdistamon myötä tulla jälleen uimakelpoinen.

Se saattoi tuntua hyvinkin utopistiselta tavoitteelta maailmassa, jossa ihan vakavissaan suunniteltiin Vanajaveden muuntamista maakuntien yhteiseksi likaviemäriksi. Juomavesi olisi jatkossa otettu Mallasvedestä ja Roineesta, jotka eivät olleet vielä yhtä saastuneita. Vanajaveden kohtalona olisi ollut tikahtua saasteisiinsa.

Ei ole todellakaan itsestään selvää, että Vanajavesi on nykyisin uimakelpoinen ja kuulemma kelpo kalapaikkakin.

Sitäkin se on tosin vain niin kauan, kun kukaan ei mene liikaa sotkemaan pohjan sedimenttiä, jossa piilee edelleen likaisia terveisiä menneiltä vuosikymmeniltä.