Kolumnit Urheilu

Veikkausliigan päävalmentajapotkujen ympärillä tökeröitä lausuntoja – “Onko pyrkimys sivistykseen ja uteliaisuuteen rasite?”

Oman yhteisön lausunnot HJK:n ja VPS:n päävalmentajien potkujen jälkipyykin yhteydessä kertoivat enemmän kritiikin antajista kuin kritiikistä itsestään.
HJK:n Nikolai Alhon käsi ei noussut oman virheen merkiksi alkukauden tahmeista otteista. Kuva: Emil Hansson
HJK:n Nikolai Alhon käsi ei noussut oman virheen merkiksi alkukauden tahmeista otteista. Kuva: Emil Hansson

Syyllinen on aina jossain muualla.

Vaasan Palloseuran entisen päävalmentajan Petri Vuorisen potkujen jälkeen seuran hallituksen puheenjohtaja Riku Asukas kertoi käytännössä löytäneensä syyn ja samalla ratkaisun tähän saakka huonosti sujuneelle kaudelle.

– Tässä tilanteessa fokus pitää olla jossain muualla kuin dronen lennättämisessä harjoituksissa ja videoiden analysoimisessa. Ottaen huomioon tilanteemme sarjataulukossa, ensimmäinen asia on, että klaarataan sieltä itsemme kuiville, Asukas sanoi.

Paikallislehti Pohjalaisessa puheenjohtajalla oli vielä täsmällisempi termi Vuorisen työn kuvaamiseksi.

– Pitää unohtaa tietyt hifistelyt ja keskittyä isosti asenteeseen ja kaikkeen tekemiseen.

 

HJK:n laitapuolustaja Nikolai Alho puolestaan valotti Ilta-Sanomille Mika Lehkosuon vaikeaa kautta Suomen suurseuran peräsimessä.

– Statistiikkaa käytiin paljon läpi, mutta sellainen heittäytyminen puuttui.

Alhon mukaan joukkueessa on tyyppejä, joita “kiinnostaa teoreettiset luennot, mutta sitten on pelureita, jotka eivät jaksa paneutua tilastoihin ja kirjaviisauteen.”

 

Taas on alkanut tämä perinteinen aika kaudesta missä pyrkimys sivistykseen tai uteliaisuuteen ovat rasitteita.

Vaasan Palloseuran puheenjohtajan kommentit valmentajasta, voi kommentoida vain niin, että monta asiaa tässä elämässä voi ostaa – mutta kulttuuri ei ole yksi niistä.

Asukkaan sanat Vuorisesta, joka oli vihdoin luonut jonkinlaisen tunnistettavan identiteetin seuralle, joka ennen Vuorista oli tunnettu Veikkausliigassa nimenomaan identiteettitömänä joukkueena, kertoivat väitteen tueksi paljon.

 

Alhon kommentin kohdalla pitää pysähtyä sitä vastoin hieman kauemmin, koska kyseessä on merkittävämpi ja tärkeämpi asia kokonaisuuden ja sen ymmärtämisen kannalta.

Ammattilentäjän aktiivinen työkuva ei ole sama mitä se oli vuosikymmeniä sitten. Ammattiopettajan työ koulussa on muuttunut ja muuttuu. Toimittajan työarki on erilainen kuin se oli aikaisemmin.

Kirjanpitäjän työssä ei ole aikaisempaan verrattuna paljoa muuta yhteistä kuin ainoastaan se, että työn ytimessä ovat numerot. On selvää, että aika muuttuu, teknologia vaikuttaa ja sen mukana työ ja ammatin vaatimukset työntekijälle muuttuvat.

Täsmälleen sama asia koskee tietysti myös ammattijalkapalloilijaa. Jalkapallon pelaaminen ammatikseen vuonna 2019 ei ole sama asia kuin jalkapallon pelaaminen ammatikseen vuonna 2010.

 

Lapsen ja aikuisen ero on siinä, että aikuinen ihminen tietoisesti tekee työn merkeissä myös asioita mistä hän välttämättä ei pidä.

Tuskin kukaan – vaikkapa Hämeen Sanomien työntekijä – tykkää jokaisesta toimintaelementistä omassa työssään.

Aikuinen ammattilainen tekee myös sen mistä hän välttämättä ei aina saa isoja kiksejä, mutta hän tekee sen. Siitä syystä, että se pitää tehdä.

 

Jos Alhon sanoihin on uskominen ja jotkut pelaajat eivät todellakaan jaksa paneutua eteen kannettuihin suhteellisen primitiivisiin ja ohuisiin datapaketteihin, niin väkisinkin herää monta kysymystä.

Yksi kysymys muiden muassa olisi se, että millä oikeudella pelaaja, joka parin tunnin harjoituksen jälkeen – tai ennen – ei jaksa keskittyä muutamaan hyödylliseen ja kehitystä mahdollisesti edesauttavaan numeroon, kirjoittaa veroilmoitukseen ammatikseen jalkapalloilija.

 

Kirjoittaja on Italiassa työskentelevä ammattijalkapallovalmentaja.