Kolumnit

Velka, laina, vippi ja moni muu

Länsimainen, vähintään keskiluokkainen ihminen yllättää itsensä haaveilemasta yhä useammin hitaasta elämästä.

Tähän kuuluu ainakin lyhyempi työviikko, enemmän vapaa-aikaa sekä vähäisempi riippumattomuus harmaasta arjesta ja rutiineista.

Silti harmittavan usein tuntuu siltä, että laadukkaan ja turvallisen elämän määreiksi tarvitaan ainakin oma talo, auto ja kerran vuodessa vietettävä ulkomaanmatka.

Lainan saamiseksi pankki edellyttää vakituisia tuloja, joten omaisuuden kartuttamiseen ei useinkaan tunnu olevan muita keinoja kuin työnteko.

Tietoteknisen murroksen ansiosta onneksi myös ei-niin-vakavaraisen on mahdollista nauttia isommankin investoinnin vaatimista hyödykkeistä.

Jakamistalouden periaatteisiin kuuluu kimppaomistaminen.

Esimerkiksi suomalaisten Netcycler- ja Green Riders -sivustojen kautta tavaroita voi sekä jakaa että lainata.

Erityisesti pienissä, lähes olemattomien varastotilojen kaupunkiasunnoissa asuvat varmasti lainaisivat mieluummin vaikkapa kerran vuodessa tarvitsemaansa ompelukonetta, kuin ostaisivat toosaa nurkkiinsa säilytettäväksi.

Omistaminen on sitä paitsi hyvin kulttuurisidonnaista.

Perulainen taloustieteilijä Hernando de Soto on tutkinut omistamista ja pääoman merkitystä erityisesti maissa, joissa talouskehitys on roimasti jäljessä länsimaisesta.

De Soto on selvittänyt, miksi kapitalistinen järjestelmä toimii meillä paremmin kuin kolmannessa maailmassa. Hänen mukaansa kehittymättömistä talouksista löytyy kyllä varoja, mutta ei omaisuutta.

Suomalainen voi kasvattaa omaisuuttaan jo omistamansa pääoman avulla.

Isomman auton saa aina, vaikkapa asettamalla lainarahalla ostamansa talon sen vakuudeksi.

Vaikka myös esimerkiksi slummeissa asuva voi sosiaalisesti omistaa maata ja rakentaa tontilleen talon, ei valtio tunnusta omistussuhdetta viralliseksi, eikä talon omistaja voi käyttää taloaan esimerkiksi lainavakuutena.

Koska maata ei virallisesti omista kukaan, voi valtio myös koska tahansa tuhota rakennetun talon tai myydä maan sen alta pois.

Vuokra-asumisen ajatellaan ainakin Suomessa olevan kuin kuukausittain setelinipun heittämistä kaivoon, ja joka on perusteltua vain ollessaan väliaikainen ratkaisu.

Kun Suomessa haaveillaan omistusasunnosta, asuvat työelämässä jo taloudellisesti vakiintuneet saksalaiset, tanskalaiset ja ranskalaiset huolettomasti vuokralla vuosikausia.

Vaikka vuokrataso onkin meillä muuta Eurooppaa korkeampi ja omistusasunto siksi houkutteleva, välillä olisi mukavaa suunnitella ja odottaa vähemmän ja elää enemmän.

Ainakin Pikku Myyn mielestä rahatonkin voi olla rikas. Omistaminen ei kannata, sillä se vain merkitsee huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan.