Kolumnit

Venytän nuoruuttani niin pitkälle kuin mahdollista ja samoin tekee moni muukin

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Tapasin äskettäin lukiokavereitani, joista useaa en ollut nähnyt lukion jälkeen, siis viiteen vuoteen.

Aika ei ehkä kuulosta pitkältä, mutta se on ollut tarpeeksi viemään kerran hyvin samantyyppisessä elämäntilanteessa olleet ihmiset hyvinkin etäälle toisistaan.

Lukiokavereistani usea oli ehtinyt valmistua ammattiin ja asettua aloilleen enemmän tai vähemmän vakituiseen työhön ja parisuhteeseen.

Muutama kertoi nauttivansa kesälomasta. Kesälomasta! Itse en ole opiskelijana päässyt nauttimaan viikkoa pidemmästä lomasta useaan vuoteen.

Loma kun ei ole etuus, josta minun elämäntilanteessani oleva ihminen saisi nauttia. Töitä pitää tehdä kesällä, koska lopun aikaa vuodesta saan elää hyvinvointiyhteiskunnan siivellä opintotuesta nauttien.

Monien lukiokavereideni teinivuosien unelma-ammatit olivat vaihtuneet käytännönläheisempiin elämänratkaisuihin. Niihin myös vaikutettiin olevan tyytyväisiä.

Nykymaailmassa nuoruus venyy molemmista päistä, ja yhä harvempi tahtoo olla lapsi tai aikuinen.

Puhutaan yhtenäisikäkulttuurin laajentumisesta, jossa perinteiset ikänormit menettävät merkitystään ja nuoruuteen liitettyjen ominaisuuksien arvostus voimistuu.

Itse venytän nuoruuttani niin pitkälle kuin mahdollista. Täytin äskettäin vuosia, ja vaikka neljännesvuosisadan rajapyykki on jo hämmentävän lähellä, en silti koe olevani aikuinen.

Yliopistosta valmistumista olen yrittänyt vältellä kaikin keinoin. Valitettavasti olen opiskelijana kuitenkin sen verran tunnollinen, etten osaa venyttää tutkintoani tavoiteaikaa pidemmälle.

Siispä aloitan syksyllä toisen maisterintutkinnon. Sen pitäisi antaa minulle taas pari vuotta enemmän aikaa olla nuori.

Paikoilleen asettuminen vasta vähän yli parikymppisenä ei sovi kaikille.

Jos elämästä rastittaa ruutuun tavoitteita liian tiuhaa tahtia, mitä jää jäljelle odottaa tulevaisuudelta?

Toisille sopivan elämänkumppanin ja ammatin varhainen löytyminen on unelmien täyttymys.

Mutta jos näin ei ole, on ihan okei käyttää aikaa oman itsensä etsimiseen.

Päämäärän lisäksi myös itse matka on tärkeä elämys, josta kannattaa nauttia.