fbpx
Kolumnit

Viimeinen matka

Tätä luettaessa olet siirtynyt sinne, mistä ei ole paluuta.
 
 
Olit uskollinen ystäväni kaikki nämä vuodet. Olit aina valmiina lähtemään, auttamaan hädän hetkellä, ja koin sinun kanssasi useita unohtumattomia hetkiä.
 
Sinuun liittyy monia muistoja, hauskoja sekä vähemmän hauskoja. Jotkut muistot kirvoittavat yhä hymyn suupieliini, vaikka sillä hetkellä temppusi eivät aina naurattaneetkaan.
 
Saatoin joskus hermostua sinuun. Siedit minua, oikkujani, kiroiluani, epäoikeudenmukaisuuttani. Purin kiukkuani toisinaan sinuun syyttä suotta, mutta kestit kaiken stoalaisella tyyneydellä. Et myöskään hätkähtänyt, vaikka toisinaan lapseni vanutti sinua rasvaisilla pikkulapsen sormillaan.
 
Sinulla oli myös omat oikkusi. Kanssasi ei aina ollut helppoa elää. Käytin ruokkimiseesi rahaa lähes yhtä paljon kuin muuhun perheeseen yhteensä. Vaatimuksesi vain kasvoivat, tarvitsit vuosi vuodelta yhä enemmän. Ja vain paras ja kallein piti sinut tyytyväisenä.
 
Silti saatoit yllättäen vetää herneet nenääsi ilman mitään ennakkovaroitusta. Välillä sinua täytyi lirkutella, toisinaan taas oli otettava kovat keinot käyttöön. Joskus ei mikään yksinkertaisesti auttanut, jotta sinut olisi taas saanut hyvälle tuulelle.
 
Sinulle alkoi tulla kaikenlaisia kolotuksia, vanhuuden vaivoja. Olihan sinulla oli jo ikääkin, yli 20 vuotta. Aluksi oli vain jotain pientä, mutta vuosi vuodelta vaivat lisääntyivät.
 
Vähitellen ongelmat muuttuivat yhä vakavammiksi. Tuli kulumaa, peruuttamattomia muutoksia, jotka pikkuhiljaa nakersivat sinua, muuttivat sinut oikukkaaksi ja ärtyneeksi.
 
Ulkoinen olemuksesikin muuttui vähitellen nukkavieruksi. Eletty elämä oli jättänyt merkkinsä sinuun.
 
Mielessäni kypsyi hitaasti raskas päätös.
 
Oikeastaan tulimme loppujen lopuksi aika hyvin toimeen. Opimme tuntemaan toisemme hyvin näinä yhteisinä vuosina. Olimme vähitellen hitsautuneet yhteen. Sinä tunsit minut, ja minä sinut. Emme tarvinneet sanoja, pelkät pienet eleet riittivät kertomaan, mitä kulloinkin mielessä liikkui.
 
Olimme kulkeneet yhdessä pitkän matkan. Olit palvellut minua uskollisesti. Päätös oli raskas tehdä. Tunsin, että näin kuitenkin oli parasta.
 
Kun viimeisiä kertoja kuljimme yhdessä, tunsin surun sekaista haikeutta. Kuuntelin ääntäsi, silittelin pintaasi, tunsin lämmön.
 
Näytit orvolta ja hylätyltä romuttamon pihalla. Viimeinen matkasi on nyt tehty. Olet tullut tiesi päähän. Jää hyvästi, autoni.

Menot