Kuva: Terho Aalto
Kolumnit

Kolumni: Maltillisesti muisteltu

Vuoden 1918 muistovuosi on sujunut mallikkaasti. Sata vuotta on hionut karkeimmat särmät kansakunnan kollektiivisesta muistista. Leppymätöntä vihamieltä sisällissodan synkkiä tapahtumia kertailtaessa ei ole juuri näkynyt.

Neljän sukupolven takaisen onnettomuuden kokeneet ovat kuolleet, muistelukset kumpuavat luetusta ja kuullusta sekä sukujen tarinoista. Vuotta 1918 ei ole unohdettu, mutta ei siitä enää vihapuhein elämöidäkään, puolin eikä toisin.

Sivistyskansa osaa työstää myös kipeitä asioitaan.

 

Sisällissodan synkkä varjo ulottui pitkälle ja jakoi kansaa. Lukeudun kolmanteen kapinan jälkeiseen sukupolveen. Se kummitteli vielä 1970-luvulla niin, että työväentalon tansseissa piti käydä puolisalaa eikä punertavan E-liikkeen ovea ollut hyvä avata.

Näin siksi, että savolainen äidinisäni varusti itsensä sata vuotta sitten valkoisella käsivarsinauhalla.

Kyläteillä ajelivat peräkkäin kahden meijerin maitoautot, vaikka kaikki tonkat olisivat mahtuneet samaan kuormaan.

Elannon Iittalan meijeri oli monille tuottajille punainen vaate. Osuusmeijeri puolestaan oli torpparitaustaisille pienviljelijöille porvarien puulaaki, jonka maitoauton sopi ajaa ohi.

Siksi suru Elannon meijerin lopettamisesta oli kova, kun maito oli vaihtoehdon kadottua pakko lähettää pellervolaisten osuusmeijeriin. Sosialistiviljelijät soimasivat tannerilaisia asiansa pettämisestä.

 

Luokkakantaisuus toi ihmisten arkeen myös huvittavia piirteitä. Osuusliike Hämeen leipomo teki erinomaista ruisleipää, mutta jotkut porvarisrouvat eivät sitä kehdanneet päivännäöllä ostaa. Niinpä he hakivat leipänsä sulkemisajan jälkeen kaupan takaovelta.

OTK:lla oli kukoistava teollisuuskeskittymä Hämeenlinnassa. Mylly maksoi viljasta kilpailijoita paremmin, mutta kaupanteko oli joillekin suurtilallisille aatteellisesti vaikeata.

Ongelma ratkesi, kun punamyllyn auto haki viljakuorman iltapimeällä, etteivät naapurit pääsisi ilkkumaan.

 

Ja suomalaisia kun ollaan, tietysti myös urheiltiin eriseuraisesti. Työläisurheilijat kisailivat TUL:n punaisten lippujen alla, porvarit sinivalkoisen SVUL:n seuroissa.

Kalvolan nuoriso mitteli Keihäässä ja Iskussa, ani harva molemmissa. Mutta kumpikaan ei kyennyt kokoamaan uskottavaa jalkapallojoukkuetta aatekynnyksen takia.

Pulma ratkaistiin käytännöllisesti perustamalla vuonna 1975 Iittalan Pallo, joka palloliiton jäsenenä ei leimautunut kummankaan vanhan seuran poliittiseen viitekehykseen. Ipaa voi perustellusti kutsua luokkasovun hedelmäksi.

 

Muistovuosi ei ole tuonut merkittävää uutta tietoa vuodesta 1918.

Ehkä aiempaa enemmän nousi esiin, ettei Suomen sisällissota ollut yksinomaan karhean kotikutoinen, vaan osa laajempia kansainvälisiä konflikteja Venäjän vallankumouksineen ja maailmansotineen. Näiden yhteyksien esittäjät eivät ole väärässä.

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat käyttivät tammikuussa yhteisen puheenvuoron demokratian, sovinnon ja yhteiskunnan eheyden puolesta. Se oli viisas ja kypsä avaus muistovuodelle ja lannisti mahdolliset uhopuheet alkuunsa.

 

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Tuoreimpia artikkeleita