Kolumnit

Vuosikymmentä leimasi oikeistopopulismin nousu

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

On aika laittaa 2010-luku pakettiin. Vuosikymmen voidaan historiankirjoissa muistaa melkeinpä mistä vain, mutta ainakin lopullinen herääminen ilmastonmuutokseen sijoittuu listan kärkipäähän. Samaan luetteloon menee useiden isojen saastuttajamaiden välinpitämätön suhtautuminen ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin.

Kotimaista politiikkaa leimasi erityisesti perussuomalaisten nousu ns. vanhojen puolueiden kannatuksen kustannuksella. Oikeistopopulismin nousua on nähty laajasti muuallakin kuin Suomessa. Maaperää perussuomalaisten nousulle tarjosi vuoden 2009 talousromahdus, jonka jälkiaaltoina nähtiin euron kriisiä, EU:n kriisiä, useiden EU-maiden velkakriisiä, vakuustakuushöpinää ja niin edelleen.

Silloinen persupomo Timo Soini osasi käyttää tilannetta taitavasti hyväkseen. Oli helposti nähtävissä, että vanhojen puolueiden politiikalla ajettiin päin seinää.

Suomi velkaantui tolkuttomasti, työttömyys kasvoi, maa harmaantui ja väestöpyramidi näytti juuri niin surkealta kuin oli osattu ennustaa. Kuka suomalainen haluaa tällaisessa tilanteessa maksaa kreikkalaisten lainat saksalaisille pankeille?

Jo ensimmäinen jytky ravisutti suomalaista politiikkaa. Eikä meno ole sen jälkeen laantunut, vaikka aiheet ovat vaihdelleet, puoluekin hajonnut ja uudet voimat puikoissa – kovalla kannatuksella, toisin kuin siniset luulivat.

Nyt populistien ykkösvihollinen on ”haittamaahanmuutto”, joka kuulemma maksaa Suomelle miljardeja. Laskelmia on tehty myös aivan toisenlaisia, Nobel-tasoisiakin. Sekin on hyvä muistaa, ettei Suomi valitettavasti ole houkutteleva maa maahanmuuttajille. Sitä paitsi näillä syntyvyysluvuilla tarvitsisimme paljon nykyistä enemmän maahanmuuttoa.

Toinen jytky toi perussuomalaisille jo hallituspaikan, tunnetuin seurauksin. Nykypuolueen todellinen voima ei kuitenkaan riipu siitä, onko se hallituksessa vai oppositiossa. Muut joutuvat myötäilemään ylivoimaisen gallup-ykkösen kantoja ja reagoimaan perussuomalaisten tekemisiin ja sanomisiin.

Keskustan kannatus on katastrofaalisella tasolla, SDP lipuu pääministeri Sanna Marinin vetämänä lähemmäs vasemmistoliittoa ja kokoomus osallistuu välikysymyksiin perussuomalaisten kanssa.

Ehkä ensi vuosikymmenellä Suomessakin järjestetään jo blokkivaaleja. Seitsemää eri pääministeriä Suomessa ei toivottavasti nähdä, kuten 2010-luvulla.