Kolumnit

Ikänurkka: yhteispelillä se sujuu

Ikääntyvien ihmisten toiveena on asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Jotta se onnistuu, tarvitaan myös toimivat liikennepalvelut. Julkista liikennettä täydentämään tarvitaan palveluliikennettä, mukaan lukien taksipalvelut. Liikuntarajoitteisten pitää päästä liikkuman esteettömästi ja turvallisesti apuvälineiden, kuten esimerkiksi rollaattorien kanssa. Hämeenlinna on pinta-alaltaan laaja kaupunki. Koko alueen kattavat liikennepalvelut asettavat haasteita.

Uusia asuinalueita suunnitellessa tai tehtäessä muutoksia jo oleviin katuverkkoihin, pitäisi suunnittelussa huomioida ikäihmisten esteetön liikkuminen. Luottamushenkilöissä pitäisi olla liikenteen ammattilaisia ja asiasta kiinnostuneita. Ikäihmisten edustus pitäisi varmistaa.

Julkinen liikenne toimii kantakaupungissa. Bussit kulkevat säännöllisin välein ja matkustaminen on edullista. Erillinen palvelulinja on hyvä ratkaisu silloin, kun julkista liikennettä ei kuntonsa puolesta pysty käyttämään. Bussireittien suunnittelussa ja pysäkkien sijoittelussa on edelleen toivomisen varaa. Käyttäjien palautteesta tulevat esille parannustarpeet reittien muutoksissa. Palautetta epäkohdista kannattaa antaa.

Taksiuudistuksessa mentiin ojasta allikkoon ja kärsijöinä ovat valitettavasti sairaat ja iäkkäät. Edelleen on luvattoman pitkiä Kela-taksin odotusaikoja. Kyliltä taksit ovat häipyneet rahakkaammille apajille. Autottomat ikäihmiset ovat joutuneet eriarvoiseen asemaan. Eihän siinä näin pitänyt käydä.

Jalankulkijoiden esteenä olevia katujen korkeita reunoja pitäisi loiventaa. Liikennevalot vaihtuvat joissakin risteyksissä niin nopeasti, ettei kadun ylittäminen tahdo onnistua vihreiden valojen palaessa. Auttaisikohan asiaa, jos päättäjät ja suunnittelijat pistettäisiin päiväksi liikkumaan rollaattorien tai muiden apuvälineiden kanssa liikenteeseen?

Kylien liikennejärjestelyt ovat heikentyneet todella paljon. Julkista liikennettä ei ole vähäisten matkustajamäärien takia. Asukkaiden pitää kuitenkin päästä asioilleen taajamiin tai kaupunkiin. Ratkaisu on nyt viikoittain kulkeva palvelulinja, eli niin sanottu kyläbussi. Kauppa-asioiden hoitaminen jotenkin sujuu, mutta muiden asioiden hoitaminen asettaakin sitten ongelmia bussin viipyessä taajamassa pari tuntia. Miksi ikäihmiset eivät pääse koulubussin kyytiin? Silloin jäisi enemmän aikaa ja tarvittaessa voisi jatkaa toisella bussilla asioimaan kaupunkiin.

Meillä ikäihmisillä on tietysti oma vastuumme sääntöjen noudattamisesta ja turvallisesta liikkumisesta. Tarvitsemme myös jatkuvaa valistustyötä ja oikeata asennetta. Turvallista matkaa!

Anja Huostila

Hämeenlinnan Vanhusneuvoston 2. varapuheenjohtaja