Kolumnit

Yksityistetäänkö Hämeenlinnassa vääristä paikoista?

Kaupungin elävöittäminen vaatii juuri nyt sääntelyn keventämistä.

Tiistain Hämeen Sanomiin kirjoittamani jutun ideana oli avata keskustelua aiheesta, kuten se verkossa tekikin. Esimerkkinä toimi grilliyrittäjä, joka törmäsi kohtuuttomiin taksoihin Linnanpuistossa. Tarkoituksena ei ollut hakea sensaatiota tai päitä vadille, vaan kertoa yksi esimerkki siitä, miksi moniportainen järjestelmä ajaa itsensä välillä umpikujaan.

Virkamiehet toimivat heille annetuissa raameissa. Jos taksa vaikuttaa yksiselitteiseltä, sitä pitää noudattaa. Toisaalta päättäjät puolestaan eivät välttämättä tiedä, miten auki kirjoitettuja päätöksiä tulkitaan viranomaistasolla. Kukaan ei varsinaisesti ole siis tehnyt virhettä, vaan byrokratia on jahdannut omaa häntäänsä.

Kaupunkikeskustayhdistys hallinnoi kaupungin maita huomattavasti paremmin kuin itse kaupunki. Torilla ja Reskallakin tapahtuu usein, ja hyvä niin.

Myös näiden ulkopuolelle kaupungin rannoille ja puistoihin voitaisiin saada lisää elämää. Jos niiden hallinta luovutettaisiin esimerkiksi juuri kaupunkikeskustayhdistykselle, päästäisiin osaltaan eroon kalliista taksoista ja lupamenettelyistä. Silloin täällä saattaisi näkyäkin kioskeja ja kojuja muuallakin kuin ytimessä.

Pienet tapahtumat ja ruokamyynti ei lähde pois keskustasta Kantolaan, vaikka lupamenettelyt olisivat kevyemmät. Kantolasta tehtyjä selvityksiä tai asiakkaiden kanssa käytyjä keskusteluja ei kerrota, vaikka puisto on Hämeenlinnan lähihistorian suurimpia rahareikiä.

On ymmärrettävää, että yksityisyys ja salassapito antavat pienen kilpailuedun lähikaupunkeihin, joissa monet tapahtuma-alueet ovat kaupungin hallinnoimia. Kuitenkin se, että kaupunki tilaa asukkaiden verorahoilla selvityksen, jota ei edes julkisteta kokonaan, tuntuu asettuvan poikkiteloin julkisuuslain periaatteiden kanssa.

Yrityssalaisuuksista huolimatta puistossa ei näy juuri tapahtumia. Jos hallinta siirrettäisiin kaupungille, sen asukkaat tietäisivät mihin heidän veroäyrinsä menivät ja miksei niille ole, asukkaiden mielipiteistä päätellen, saatu tarpeeksi vastinetta.

Pienet tapahtumat puistossa eivät ole kaupungille ansaintamenetelmä. Kun kaupunki hallinnoi omia maitaan, yrittäjä joka ei ole tottunut toimimaan julkisen sektorin kanssa, törmää ongelmiin joita ei ymmärrä.

Keski-Euroopassa on huomattu hyväksi vaihtoehto, jossa julkisten alueiden hallinnointi pilkotaan asukasyhdistyksille. Se voisi toimia täälläkin, jos ne olisivat ammattimaisempia.

Tuoreimpia artikkeleita