Kolumnit

Ylistys demokratialle

Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo
Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo

Vaalit ja kaikki on levällään. Saatiin kuitenkin valita vapaasti ja monesta vaihtoehdosta.

En edes aloita diktatuureista tai putinistisesta itänaapurista, kun meillä on EU:ssa Unkarin ja Puolan kaltaista kehitystä. Helppoa olisi yleistää entinen itäblokki, että ei ne osaa pitkän kommunistisen kauden jälkeen. Mutta en halua, kun anglosaksinen kaksipuoluejärjestelmäkin on sallinut Brexitin ja punatukkaisen sirkushahmon.

Meillä saa siis valita ja kansa valitsi tällä kertaa viisi porukkaa ylempään keskikastiin ja muutaman muun pienemmän siihen piilotetun äänikynnyksen päälle. Parasta tässä on se, että järjestelmä pakottaa eri etuja ajavat ryhmät neuvottelemaan keskenään.

 

Kansallismielinen populismi ei ole Suomen yksikamarisen eduskunnan vaaleissa uusi ilmiö.

Ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1907 Nuorsuomalainen Puolue ja suomettarelaiset eli Suomalainen Puolue hyökkäsivät kiivaasti toisiaan vastaan. Suomalainen Puolue esimerkiksi yllyttää vuoden 1907 maaliskuun 13. päivän Hämeen Sanomissa hämäläisiä mukaan pyhään sotaan ‒ taisteluun suomettarelaisten aatteiden puolesta.

Uuden johdon alla porskuttaviin persuihin on syytä tottua, eikä edes meidän kulttuuripiirien väitetyissä kuplissa jakseta enää kauhistua mistään.

Toki poru olisi ollut kovempi, jos täpärä kisa demareiden kanssa suurimmasta olisi kääntynyt toisin päin, mutta eipä siltikään yksi puolue pääse meidän järjestelmässä määräilemään. Tarvitaan kavereita ja kompromisseja.

 

Tahdon huutaa ylistyksen demokratialle ja vaalitavallemme, joka sallii useiden puolueiden ylittää kansanedustajien valintaan vaadittavan kynnyksen.

Pienemmissä vaalipiireissä kynnys on tietysti aika suuri. Lapissa vihreät jäivät ainoasta edustajasta yhdeksän äänen päähän, vaikka Riikka Karppinen keräsi 7 818 ääntä.

Mutta pitäähän joku kynnys olla ja kova mediapeli, että ei enää tarvitse katsella Paavo Väyrystä eduskunnassa.

Tunnustetaan kaikki yhteen ääneen. Ajamme äänestäessämme omaa etuamme.

 

Kulttuurialojen näkökulmasta tulevan hallituksen linjauksia ei vielä tiedetä, mutta nukun yöni rauhassa sillä tuskinpa demarivetoisesti julkisia palveluita ajetaan turmioon. Ennustan koalitioon kokoomuksen ja vihreät sekä takiaiseksi RKP:n joten verot, ympäristö ja toinen kotimainen huomioidaan.

Muistaakohan kukaan maaseutua? Onnea kepulle uuteen nousuun.

Siltarumpupolitiikan näkymät ainakin paranivat. Elintärkeistä väylähankkeista on päättämässä runsas joukko kantahämäläisiä edustajia. Mitä suurempaan ääneen tätä huudetaan, sitä varmemmin Päijät-Häme iskee ensi vaaleissa takaisin.

Ollaan siis ihan hiljaa. Kuiskataan vaan, jee me voitettiin!

 

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupunginmuseon amanuenssi.