Kulttuuri

Ajokortista ojakorttiin – Lipsahdusten merkilliset mutkat

Kotimaisten kielten keskuksessa laadittuun uutuuteen Kilitoimiston typosanakirja on listattu useita lyöntivirheitä. Nuo mokomathan vaivaavat meitä kaikkia kirjoittajia.

Sanakirjan tekijät sitoutuvat tuottamaan merkitysselityksillään lukijoille iloista mieltä. Tämä tavoite saavutetaan oivasti.

Työryhä on kumara asento, joka kehittyy toimistotyötä tekeville. Hanakala on japanilaisen kukkienasettelutaidon korkein taso. Seminarri on puolestaan sirkuskoulun alemman tutkinnon suorittanut henkilö.

Kömmähdyksiin olemme törmänneet myös puhuessamme. Lipsahduksia on lähes mahdoton välttää.

Uusien verhojen ostaja toteaa niiden sopivan muun kalustuksen väreisiin. On otaksuttu, että tuhannesta lausumastamme ilmauksesta kaksi tai kolme on virheellisiä. Päiväannokseen mahtuisi jopa 7:stä 22:een vähemmän onnistunutta valintaa.

 

Sigmund Freud on väittänyt, että väärät sanat tuovat näkyviin alitajuisia uskomuksia tai toiveita. Freudilaiset lipsahdukset ikään kuin terrorisoisivat meitä. Ne uhkaavat julkistaa itsellemmekin tuntemattomia intohimoja.

Eräässä koeasetelmassa seksikkäästi pukeutunut nainen sai miehet pakisemaan paljaista olkapäistä (bare shoulders), kun tarkoitettu teema oli kivenmurikoiden jakaminen (share boulders).

Hänen korvaamisensa mieshenkilöllä esti moisen sekaannuksen syntymisen.

Poikkeavien tuotosten taustalta ei enää nykyisin haeta syvällä lymyileviä syitä, vaan ne selitetään virheiksi, joita vain sattuu kehkeytymään. Huonoon suuntaan ohjaavat etenkin alkoholi, ikä, väsymys ja nopea puhuminen.

Nimenomaan tärkeällä hetkellä suustamme pääsee helposti sammakko: pappi kehottaa rippileirillä nuoria rakastelemaan lähimmäistään.

 

Kielen yksiköt verkottuvat monella tavalla. Tietyt äänteet tai sanat sidostuvat toisiinsa totutusti.

Joskus kytkentä epäonnistuu. Osamasta tulee Obama. Kainalossa on kissanhäntä eikä odotuksenmukainen ketunhäntä.

Lipsahduksia tutkinut professori Hannele Dufva on kiinnittänyt huomiota myös kahden sanan tuoreisiin yhdistelmiin: nenästä ja nokasta muotoutuu nekka. Tai sanaan sisältyvät äänteet saattavat järjestyä oudosti: ruukkukukan asemasta haastelemme kuukkurukasta.

Sananmuunnoksethan hyödyntävät paikanvaihdoksia tahallisesti: Anun pappi ja Panun appi.

 

Vakiintuneetkaan fraasit eivät aina ole hallinnassa. Kun illanvietossa on taajaan toistellut hokemaa “Mitäs kuuluu”, jossain vaiheessa voi vahingossa avata keskustelun tokaisemalla “Kiitos hyvää”.

Sairaalaan soittava saa aikaan hämmennystä tarjotessaan puhelun alussa ylen niukasti tietoa: Hei, minä täällä.

Lipsahduksia ei ole syytä pitää todisteena kielellisestä lahjattomuudesta, pikemminkin luovuudesta ja joustavuudesta. Ajokorttinikaan ei onneksi ole vielä osoittautunut ojakortiksi.

Kirjoittaja on kielenkäytön tutkija.