Kulttuuri

Analyysi: 40-vuotias tieteisklassikko Alien ei kärsi ikäkriisistä, se kouraisee yhä vatsasta

Kuvituskuva: Toni Rasinkangas

Kuvittele vieras eliö, joka kasvaa sisälläsi, ja joka syntyessään räjäyttää rintakehäsi auki.

Näin syntyy klassikko. Kohtaus on scifi-elokuvasta Alien – Kahdeksas matkustaja (USA 1979).

Tasan 40 vuotta sitten tehty painajaismainen kuvaelma on syöpynyt leffan nähneen mieleen kuin rikkihappo, jota alienin suonissa virtaa veren sijaan.

– Se on täydellinen organismi, jolle vetää vertoja vain sen vihamielisyys, toteaa elokuvassa eliötä ihannoiva tiedeupseeri Ash (Ian Holm).

Lähinnä mainoksia ohjannut Ridley Scott ei tiennyt ohjaksiin hypätessään, että syntymässä on merkittävä teos Hollywoodin tieteiselokuvien historiassa.

Varsinkaan, kun käsikirjoittaja Dan O´Bannonin tarina kulki vielä kornilla nimellä Star Beast, jonka luonnoksissa avaruusolio muistutti hyönteistä kuin 1950-luvun b-kauhuelokuvissa.

O´Bannonin hyönteisvisio ei ole täysin ulkoavaruudesta temmattu: tosielämässä loispistiäiset syövät isäntähyönteisen sisältäpäin.

Alien ei ole pelkkä hirviörymistely, vaan yhteiskunnallisesti kantaa ottava elokuva valtarakenteista, joissa ahneus menee perusarvojen edelle.

Siihen viitataan Alienissa myös syvemmällä tasolla. Paha löytyy järjestelmän sisältä. Se ei ole kuitenkaan itse eliö, vaan megayhtiö, jolle aluksen miehistö työskentelee.

Miehistö on uhrattavissa, koska yhtiö haluaa tahkota täydellisellä olennolla (lue: biologisella aseella) rahaa.

 

Alienin käsikirjoitukselle näytettiin vihreää valoa vasta, kun George Lucasin Tähtien sodasta (1977) oli tullut hitti.

Tähtiensotamainen veijarimaisuus oli kuitenkin Alienissa kaukana. Tylyn avaruusolennon suunnitteluun palkattiin synkkien sielunmaisemien mies, sveitsiläinen H.R. Giger.

Taidemaalari ja veistäjä Giger loi avaruusrahtialuksella vaanivan hirviön, jollaista ei valkokankaalla ollut aiemmin nähty, mutta jota on myöhemmin kopioitu ahkerasti.

Alien-hirviössä on häpeilemättömän paljon viitteitä painajaismaisiin eroottisiin fantasioihin. Giger tunnetaan surrealistisesta taiteestaan, jossa hän maalaa ihmisten genitaaleihin viittaavaa biomekaanista kuvastoa.

Ehkä juuri niiden takia ihmisiä jälkeläisilleen kasvualustoina väkisin käyttävä avaruusolio ahdistaa yhä tänäkin päivänä. Kyse on vallasta, jonka edessä tavallinen ihminen on voimaton.

Ei ole yhteensattuma, että alienin suippomaista kallonmuotoa pidetään fallossymbolina. Alien on jalostettu Gigerin maalauksesta Nekronomicon IV (1976).

 

Alien oli myös päänavaus erityisesti elokuvien naissankareiden tulemiselle. Sigourney Weaverin näyttelemä Ellen Ripley kasvaa elokuvasarjan neljässä ensimmäisessä osassa selviytyjästä taistelijaksi – ja jopa marttyyriksi.

Toisin myös olisi voinut käydä. Alun perin Scott oli kaavaillut, että naissankarin taru olisi loppunut lyhyeen.

– Alien olisi repinyt Ripleyn pään irti. Jätin sen tekemättä, sillä se olisi tiennyt minulle potkuja, Scott on sanonut Entertainment Weeklyn mukaan.

Brutaaleista elementeistä huolimatta Alienissa pelon polttoaineena on katsojan mielikuvitus.

Lähes kahden tunnin elokuvassa itse pääpiru on näkyvissä nelisen minuuttia. Ne kuitenkin pitävät katsojan tiukasti otteessaan.

Elokuvasarjassa ihmiset eivät ole mitään Tähtien sodan kaltaisia jedi-ritareita, vaan avaruusrahtialuksen työntekijöitä, merijalkaväen sotilaita tai vankeja ilman yliluonnollisia kykyjä.

Myös miljöö on koruton. Piina syntyy pimeistä ja ahtaista sokkeloista sekä tiedosta, että katsoja ei kulje niissä yksin. Se kouraisee vatsasta. HäSa

Alien-päivä 26.4.

Fanien kehittämä kansainvälinen teemapäivä, joka näkyy varsinkin Instagramissa Alien-aiheisina postauksina. Ajankohta on valikoitunut elokuvasarjan alien-planeetta LV-426:n mukaan. Yhdysvalloissa 26. huhtikuuta kirjoitetaan kuukausi edellä muotoon 4/26.

Tiesitkö tämän?

Alien-hirviön suunnitellut taidemaalari HR Giger sai potkut kesken tuotannon, koska elokuvayhtiö piti sveitsiläistaiteilijan kuvastoa sairaana.

Ridley Scott palkkasi Gigerin takaisin. Taiteilija sai Oscar-palkinnon alienin visuaalisesta asusta.

Avaruusolion leukajänteinä on käytetty muun muassa revittyjä kondomeja.

Streep jäi ulos

Alien-elokuvassa oli kaikkiaan yhdeksän näyttelijää.

Alienia esitti nigerialainen 208-senttinen graafikko Boladi Badejo. Hän otti oppitunteja mimiikassa löytääkseen tavan liikkua kuin avaruusolento.

Meryl Streep tavoitteli Ellen Ripleyn roolia, johon lopulta pestattiin tuntemattomampi Sigourney Weaver.

Naisnäyttelijät Weaverin lisäksi olivat Veronica Cartwright (navigoija Lambert) ja ääninäyttelijä Helen Horton.

Horton antoi äänensä aluksen keskustietokoneelle nimeltä MU-TH-UR 6000, eli Mother (äiti).

Hyvät rahat

Weaver sai Alienissa roolistaan 35 000 dollaria. Palkkio nousi miljoonaan jatko-osassa Aliens.

Neljännestä osasta Weaver ei olisi välittänyt, mutta ei tohtinut kieltäytyä roolista, josta maksettiin 11 miljoonaa dollaria, eli ensimmäisen Alienin budjetin verran.

Uuden Alien-trilogian avaus, Prometheus, maksoi 130 miljoonaa dollaria.

Alien keräsi lipputuloja noin 200 miljoonaa, Prometheus noin 400 miljoonaa dollaria.

40 vuotta alienia

Alien-elokuvat ovat tuottaneet elokuvateattereissa 1,6 miljardin dollaria.

Sarjaan kuuluvat Alien (1979), Aliens (1986), Alien 3 (1992), Alien Resurrection (1997) ja esiosat Prometheus (2012), Alien: Covenant (2017) ja Alien: Awakening (esituotannossa).

Franchiseen lasketaan myös Alien vs Predator (2004) ja Alien vs Predator: Requiem (2007).

Ensimmäisen Alienin ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 25.5. ja Suomessa 26.10.1979.

550 lyhytelokuvaa

40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Fox on julkaissut kuusi Alien-lyhytelokuvaa, jotka on katsottavissa Youtubessa. Niiden tekijöinä olivat fanit. Kaikkiaan ehdolla oli 550 lyhytelokuvaa.

Turkulainen Rival Games ja helsinkiläinen Theory Interactive tekivät yhteistyössä mobiilipelin Alien: Blackout.

Myös FoxNext Games sekä Cold Iron Studios kehittävät nettiräiskintäpeliä, joka sijoittuu Alien-elokuvien maailmaan.