Kulttuuri

Analyysi: Suomalainen sarjakuva ei vetoa teineihin, ja se on huolestuttavaa

Sarjakuvaa on perinteisesti pidetty lapsellisena mediana, mutta nyt lapset ja nuoret näyttävät hylänneen sen. Mitä on tapahtunut?
Kuva: Kuvakooste: Soile Toivonen
Kuva: Kuvakooste: Soile Toivonen
Kuva analyysin kirjoittajasta kulttuuritoimittaja Laura Myllykoskesta.
Laura Myllykoski

Suomalaisella sarjakuvalla on ongelma: Se ei vetoa nuoriin.

Maaliskuussa järjestetyillä Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla sen huomasi lähes kouriintuntuvasti. Perinteisten sarjakuvakustantamojen myyntipöytiä kiertelivät lähes järjestään yli 20 vuoden ikään ehtineet asiakkaat, joista monen kasvot olivat tuttuja muiltakin maamme sarjakuvafestivaaleilta.

Itse asiassa asiakkaiden keski-ikä huiteli varmaan kolmenkympin paremmalla puolella – siis sillä, joka on lähempänä neljääkymppiä.

Lukuinto laskussa muutenkin

Osaksi sarjakuvien laskusuhdanne selittynee lukemisen vähenemisellä ylipäätään. Etenkin nuorten lukuinnosta ollaan huolissaan valtakunnallisella tasolla.

Toisaalta sarjakuva on helpompaa ja nopeampaa luettavaa kuin kirjallisuus. Lajityypistä riippuen se lähentelee visuaalisuudessaan jopa elokuvia.

Luulisi sen siis sopivan sosiaalisen median kehittämälle keskittymiskyvylle tai -kyvyttömyydelle sangen hyvin, mutta silti nuoria ei lähtökohtaisesti kiinnosta.

Manga tekee poikkeuksen

Tosin on ehkä kärjistettyä sanoa, että sarjakuva ei kiinnosta nuoria ollenkaan. On nimittäin olemassa yksi sarjakuvan laji, joka on onnistunut säilyttämään teinit lukijakunnassa. Se on japanilainen sarjakuva manga.

Mangan läpimurto Suomessa tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Parhaimmillaan Suomessa oli neljä kustantamoa, jotka julkaisivat suomeksi käännettyä mangasarjakuvaa.

Suosion tasaantumisen myötä suurin osa julkaisijoista on tippunut kelkasta. Nykyään kustantamoja on periaatteessa yksi: Werner Söderström Oy, joka julkaisee mangaa kahden kustannusnimikkeen Sangatsu Mangan ja Punaisen jättiläisen alla.

Vaikka mangan suosio ei olekaan enää sen huippuvuosien lukemissa, on se onnistunut säilyttämään paikkansa kohderyhmistä ehkä vaikeimman eli teinien sydämissä. Suurin osa suomennetun mangan lukijoista on 12–16-vuotiaita.

Japanilainen populaarikulttuuri kiinnostaa

Mutta mikä on mangan suosion taustalla? Miksi mangapokkarit lähtevät kaupasta paljon todennäköisemmin nuorten matkaan kuin perinteiset sarjakuvat saati suomalaiset sarjakuvat?

Yksi syy on nuorten edelleen jatkuva kiinnostus japanilaiseen populaarikulttuuriin, johon manga olennaisena osana kuuluu. Japanissa mangaa eivät lue pelkästään sarjakuvaharrastajat, vaan aivan kaikki ikäryhmästä riippumatta.

Toisen syyn väittäisin olevan sarjakuvien sisältö. Mangan laajasta valikoimasta löytyy selvästi lapsille ja teineille suunnattua sarjakuvaa, joka ei välttämättä aikuista kiinnosta. Manga on myös tyyliltään populaaria. Se vetoaa tunteisiin ja tarinoissa tietynlainen estetiikka on suuressa osassa.

Samalla periaatteella toimii Yhdysvalloissa uutta kultakauttaan elävä supersankarisarjakuva.

Kuvassa aukeamat Tiitu Takalon, Kati Kovácsin ja Ville Pirisen sarjakuvista ja kansi Ville Rannan sarjakuvasta.
Suomalainen sarjakuva on taiteellisesti kunnianhimoista ja tyyliltään usein karikatyyrimäistä. Kuvassa aukeamat Kati Kovácsin, Tiitu Takalon ja Ville Pirisen sarjakuvista ja kansi Ville Rannan sarjakuvasta.

Suomessa myyvät stripit

Suomalaisen kustannetun sarjakuvan puitteissa tällaiseen populaarimpaan sisältöön keskittyviä tekijöitä on vain muutamia. Suomessa suosiota keräävät lähinnä strippisarjakuvat kuten Fingerpori, Kamala luonto ja Kiroileva siili. Sarjakuvakentästä ne muodostavat kuitenkin murto-osan, ja muodoltaan ne eroavat selvästi tarinoihin nojaavasta sarjakuvanovellista.

Lapsille ja nuorille suunnattua sarjakuvaa Suomessa ei tehdä juuri ollenkaan. Suomalaista sarjakuvaa lukevat etupäässä aikuiset sarjakuvaharrastajat, koska heille se on suunnattu.

Nuoria ei arvosteta

Kulttuurituotteiden sisällöt heijastelevat ainakin osaksi tekijöidensä kiinnostuksenkohteita. Jos nuorille suunnatun sisällön tekeminen ei kiinnosta, se ei kiinnosta.

Toisaalta asia voi olla monimutkaisempikin.

Kirjallisuusmaailmassa nuoriin ei kohderyhmänä ole perinteisesti suhtauduttu samanlaisella arvostuksella kuin vakavaa kirjallisuutta kuluttaviin aikuisiin. Suomalainen sarjakuva on taiteellisesti kunnianhimoista ja ilmaisukeinoiltaan vaihtoehtosarjakuvaa. Jos populaarikulttuurin ja taiteen väliin haluaa vetää rajan, taiteilee suomalainen sarjakuva tällä rajalla.

Tällaisen sarjakuvan kohderyhmänä nuoret eivät välttämättä näyttäydy houkuttelevana tai edes mahdollisena. Houkuttelevana heidät kuitenkin pitäisi nähdä, koska kliseisesti sanottuna nuorissa on tulevaisuus – myös sarjakuvamaailmassa.

Voiko maku kehittyä?

Voi olla, että manganuoret siirtyvät luontevasti vartuttuaan myös muuhun sarjakuvaan. Heidän makunsa kehittyy iän myötä. Mangan visuaalinen kieli ja tarinankerronta eroavat kuitenkin sen verran paljon suomalaisesta sarjakuvasta, että tällainen kehitys voi myös jäädä tapahtumatta.

Pelottavin skenaario on, että nuorista ei enää kasvakaan uutta suomalaista sarjakuvaa kuluttavaa sukupolvea, koska heille ei ole sitä nuorempanakaan tarjottu.

 

Analyysin taustaksi on haastateltu Sangatsu Mangan ja Punaisen jättiläisen toimituspäällikköä hämeenlinnalaista Antti Valkamaa ja Sarjainfo-lehden päätoimittajaa Aino Sutista.