Kulttuuri

Arvio: Budapestin auringonlasku kuvaa yhteiskunnan hajoamista valottamatta sen syitä

Budapestin auringolasku. Ohjaus László Nemes. Pääosissa Juli Jakab, Vlad Ivanov, Marcin Czarnik. 2 t 24 min. Bio Rex. ★★★
Juli Jakabin näyttelemä Irisz joutuu kohtaamaan yhteiskunnan kiristyvän ilmapiirin vuoden 1913 Budapestissa. Kuva: Muu
Juli Jakabin näyttelemä Irisz joutuu kohtaamaan yhteiskunnan kiristyvän ilmapiirin vuoden 1913 Budapestissa. Kuva: Muu

Unkarilainen László Nemes kuvasi Auschwitzin keskitysleiriä todella omaperäisesti ja tunnevoimaisesti tärkeimmät palkinnot keränneessä draamassaan Son of Saul. Budapestin auringonlasku nostaa kiinnostuksen jo Unkarin rajun totalitaristisen kehityksen vuoksi. Ehkä elokuva siihenkin liittyy, mutta kovin tulkinnanvaraiseksi suhde jää.

 

Vuoteen 1913 sijoittuvassa tarinassa nuori vaatesuunnittelija Irisz (Juli Jakab) saapuu Budapestiin hakeakseen työpaikkaa vanhempiensa aikoinaan omistamasta kuuluisasta hattuliikkeestä. Hänet pestataan taitojensa ansiosta, mutta vastaan törmää joka paikassa valtava epäluulon ja uhkan muuri.

Syyksi paljastuu mystinen kateissa ollut veli, joka johtaa jonkinlaista kapinaliikettä. Iriszin etsiessä häntä tilanne kuumentuu yhä pahemmaksi. Koko kaupunki kihisee väkivaltaista painetta kauniin kuorensa alla.

 

Mutta mitä veli puuhaa ja edustaa? Mitkä pelot ja ristiriidat tuolloista suurvaltaa Itävalta-Unkaria ravistelevat?

Vastaus jää hämäräksi ainakin Unkarin historiaa heikosti tuntevalle. Ensimmäinen maailmansota oli ovella, mutta sen taustat eivät tarinasta valotu kuin äärimmäisen viitteellisesti.

Suomalaisena elokuvan tulkitsee oman sisällissotamme poliittisten asetelmien kautta. Vanha järjestelmä vapisee vastarinnan kiihtyessä. Kaunainen kuppikuntaisuus tunkeutuu kaikkiin ihmissuhteisiin.

Nemes loihtii jälleen väkeviä tunnelmia. Pelko ja uhka tihkuvat pinnan alla arkisimmissakin kohtauksissa. Kukaan ei ole siltä suojassa.

Irisz tuo hiipivään kaaokseen naisnäkökulman. Fyysinen heikkous ja seksuaalisen väkivallan uhka pahentavat turvattomuutta.

 

Raameistaan huolimatta Budapestin auringonlaskua on vaikea määritellä yhteiskunnalliseksi draamaksi epämääräisten poliittisten teemojen vuoksi. Viittauksia riittää eriarvoisuuteen, nationalismiin, erilaisiin vähemmistöihin ja ihmiskauppaankin, mutta niistä puuttuu Väinö Linnan kaltainen syvällinen konkretia.

Sosiaalipsykologisena trillerinä draama on taidokas ja ahdistava. Siltä osin Nemes epäilemättä kuvaa sisäisten jännitteiden aina pahemmin riivaamaa yksinvaltaista tämän päivän Unkariakin.

Historia uhkaa toistua kansakunnan jakautuessa, hän tuntuu varoittavan. Mutta kahdessa ja puolessa tunnissa sen voisi ilmaista täsmällisemmin kuin vain maalaamalla demonisia tunnelmia.