Kulttuuri

Arvio: Iittalan musiikkijuhlilla tehtiin aikahyppy yli sadan vuoden takaiseen kolmiodraamaan

Armas Järnefelt 150 vuotta – tarinallinen konsertti Armas Järnefeltin, Maikki Järnefelt-Palmgrenin ja Selim Palmgrenin elämästä. Sibeliuksen syntymäkoti 7.6.2019, Iittalan musiikkijuhlat. Kalle Virtanen, tenori, Riitta Muikku-Piirainen, sopraano, Anna Kuvaja, piano, Riitta Hietanen, kertoja.
Armas Järnefelt. Kuva: Muu
Armas Järnefelt.

Iittalan musiikkijuhlat järjesti tarinallisen konsertin Sibeliuksen syntymäkodissa. Ohjelmassa oli tutustuminen säveltäjän langon Armas Järnefeltin (1869–1958), Aino Sibeliuksen veljen värikkääseen tarinaan.

Yleisö vietiin hetkeksi yli sadan vuoden taakse. Viime vuosisadan alussa kulttuuri-Suomea puhutti kolmiodraama, johon osallisia olivat Järnefelt, hänen ensimmäinen vaimonsa Maikki ja säveltäjäkollega Selim Palmgren.

Nyt eläydyttiin ajankohdan tunnelmiin. Niitä kuvailivat teokset, jotka tuolloinkin olivat yleisölle tarjolla: Järnefeltin lisäksi tietysti Sibeliusta, mutta myös klassikkoja Beethovenista Tšaikovskiin.

 

Armas Järnefeltin sävellystuotantoon kuuluu sekä pienimuotoisia kappaleita että suuria orkesteriteoksia. Tunnetuin niistä on Berceuse, Kehtolaulu (1904), joka on alun perin sävelletty pienelle orkesterille. Tällä kertaa sen soitti Anna Kuvaja, matinean ansiokas pianisti.

Kalle Virtanen oli mukana myös viime vuoden Kuula-oopperassa Yllätä ikuinen virta. Sen tapahtumat ajoittuivat myös vuosisadan alkuun, joka olikin niin Suomen kulttuurielämässä kuin yhteiskunnallisessa kehityksessä harvinaisen eloisa vaihe.

Virtasen kantava tenoriääni teki nytkin vaikutuksen. Schubertin Serenadi tempasi kuulijat biedermaier-periodin salonkeihin, jollainen Sibelius-kotikin on.

 

Riitta Muikku-Piiraisella on kevyt ja lyyrinen, viehättävä ääni. Hän oli valinnut esitettäväkseen kovin dramaattiset numerot – Carmen-oopperan Habanera ja Sibeliuksen Flickan kom eivät toteutuneet tarpeeksi vapautuneesti. Toisaalta ne veivät matinean juonta havainnollisesti eteenpäin.

Käsiohjelma olisi voinut olla paljon anteliaampi. Yleisön keskimääräistä asiantuntemusta yliarvioitiin, kun vaikkapa Njet, tolko tot ei saanut mitään selitystä.

Riitta Hietanen taustoitti tapahtumia hyvin valituilla teksteillä. Tila, tunnelma, tapahtumat – kaikki olivat yhtä.